Luetun ymmärtäminen näyttää olevan minulle hidas prosessi. Tekstiä ei sinänsä ollut kovin paljon, mutta minun pitää ymmärtää mitä luen, että voin tietää mitä en ymmärtänyt.
Esimerkiksi minulle ei selvinnyt, mikä on se taho, jonka toiveissa on rakentaa yhteiskunnat uusien oppimisteorioiden ja -käsitysten mukaan? Ilmeisesti taustalla on luottamus jatkuvaan taloudelliseen kasvuun. Jotta se olisi mahdollista, tarvitaan jatkuvasti uutta, luovuutta ja innovatiivisuutta tuottavaa teoriaa ja koulua tai ainakin oppimista kasvattamaan ne tietotyöntekijät, jotka pitävät globaalit pyörät pyörimässä ja takaavat kilpailuedun. Mutta kenelle koituu hyöty? Osakkeenomistajille, EU-kansalaisielle vai hyvinvoinniksi suomalaisille? En epäile, etteikö tuo kolmessa tekstilähteessä esitetty ihanne ainakin jossakin määrin toteudu. Jäin vain miettimään, miten käy hänen, joka vaivoin selviytyy peruskoulusta, miten lapsen, jonka oppimisvaikeuksien taustalla on rikkonaisesta taustasta johtuva psyykkinen tasapainottomuus tai tietotyöntekijän, joka mielialalääkkeistä ja ritalinista huolimatta uupuu 7/24/365 aiheuttamiin vaatimuksiin ja tulosodotuksiin? Onko yhteiskunnalla taitoa ja varaa virittää suojaverkko, joka trampoliinin tapaan palauttaa putoajan takaisin trapetsille?
Kerroin jonakin lähiopetusaamuna tarpeeni tajunnan laajentamiseen yhdeksi syyksi pyrikä koulutukseen. Sen tavoitteen saavutan varmasti. Jo nyt tiedostan ajattelevani useammasta suunnasta. Moni eteen tullut asia on ristiriidassa omien käsitysteni ja tietorakenteeni kanssa, mutta en tyrmää uutta tunteen perusteella. Haluan nyt tutustua ja ymmärtää enemmän, mitä learning sciences voisi tarjota. Eniten ristikkäin on käsitys siitä, että oppiminen olisi ja sen suorastaan pitäisi olla nopea tapahtuma. Omien havaintojeni mukaan oppiminen on aikaa vaativa eli hidas prosessi, johon unohtaminen tuo oman vaikeuskertoimensa. Omassa työssäni olen käyttänyt kuvattuja oppimisen työkaluja. Oppilaan ajatteluun ohjaamiseen olen perehtynyt aikoinaan R. Feuersteinin teorian ja tehtäväsarjojen avulla. Sieltä ammennan edelleenkin. Srategisuuden ja metakognitiivisten taitojen opettaminen on tuttua myös.
Ruohonjuuritason työntekijänä minua aina kiinnostaa oppimisen käytännön järjestelyt. Miten oppimisympäristö rakennetaan kaikkia oppijoita tukevaksi tai motivoiviksi. Kuinka monen ammattilaisen työ- ja suunnittelupanoksen se tarvitsee ja kuinka paljon aikaa siihen varataan?
Vieläkään en oikein ymmärrä affordancen käsitettä, vaikka olen Social Software and… monisteesta sitä yrittänyt selvittää. Ehkä se vielä jonakin päivänä aukeaa, varsinkin jos joku osaa sen määritellä.
palmati 