Blogireflektio 3, Kuilujen yli

Tämä blogirefketio perustuu TEL 2-kurssin Jari Larun kolmanteen luentoon 18.4.2013, jonka aiheena oli miten teknologisia kuiluja voitaisiin ylittää. En käy tässä erittelemään luennon sisältöä ja sen aiheuttamia ajatuksia, vaan noiden ajatusten vauhdittamana lähdin selaamaan nettiä etsiäkseni vastauksia ja ratkaisuja kuilujen ylittämiseen. Sukkulointini johti minut Chicagoon konferenssiin nimeltä ASCD 2013, The 68th Annual Conference & Exhibit Show. Siellä esitetyistä ajatuksista referoin ja muotoilin seuraavasti.

ASCD (Association for Supervision and Curriculum Development, http://www.ascd.org/) järjesti Chicagossa opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja hallintoon kuuluville maaliskuussa 2013 68. vuosittaisen konferenssin. Viikonlopputapahtuma keräsi yli 10000 kansainvälistä vierailijaa. Konferenssin sadoista aiheista yksi keskeisimpiä oli kuinka parhaiten hyödyntää mobiililaitteita, niiden sovellusohjelmia ja sosiaalista mediaa opetuksessa. Tavoitteena on ylittää edes visionäärisesti kuilu nimeltä Tulevaisuus. Konferenssin johtavien luennoitsijoiden puheenvuoroja referoidessa huomaa nopeasti,että olennaisia kysymyksiä on paljon ja enemmän kuin vastauksia. Onko tilanne se, etteivät johtavatkaan kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijat tiedä mihin suuntaan, miten ja mistä arvoista lähtien tulisi lähitulevaisuuden koulutus järjestää. Esimerkiksi Freeman A. Hrabowski III, President University of Maryland, Baltimore County näkee väestörakenteellisen ja teknologisen muutoksen asettavan koulutusjärjestelmille suuria haasteita ja saa hänet asettelemaan seuraavia kysymyksiä:

Rapid, dramatic demographic and technological changes present enormous challenges for educating students in the new century. We face a number of critical questions: What will students need to know to succeed academically? What skills and values must they possess? What strategies and best practices can school superintendents, principals, and teachers—working together with parents and community and business leaders—use to ensure the
success of all students? Answers to these questions will largely determine not only how successful our schools will be, but also the global
competitiveness of America’s workforce and the civic engagement of its citizenry in the first part of the 21st century.

Mr. Hrabowski’s thoughts about education and technology. http://bcove.me/ogt3sylg

Vastauksia tuntuisi onnistuneen koulutuspolitiikan lisäksi löytyvän työvoiman kilpailukykyisyydestä ja kansalaisten sitoutumisen asteesta täyttämään velvollisuutensa kansalaisina ja työntekijöinä. Hrabowski ei näe teknologiaa ihmelääkkeenä, vaan työkaluna, jonka hallinta opiskelijoille tulee opettaa. Myös siten, ettei työkalu ala hallita elämää. Hrabowski painottaa, että jokaisen yliopistoon tulevan opikselijan yhtenä olennaisimpana taitona on kyky asettaa hyviä kysymyksiä.

Hrabowskin kanssa samoilla linjoilla on myös Michael Fullan, University of Toronto, Canada peräänkuuluttaessaan yhteisöllisen vastuun keskeistä merkitystä. Hän näkee opettajien ammatillisuuden pääomana, johon sijoittaminen koituu kasvavan sukupolven hyödyksi matkalla parempaa tulevaisuutta kohti:

A different and better vision for the future of the teaching profession is based on the idea of professional capital that is a long term investment in the quality of teaching and that aligns with how top performing schools and countries treat their teachers. Instead of individual incentives, we need collective responsibility. Instead of concentrating on rewarding stars at the top and removing deadweights at the bottom, we need to be moving the majority of the profession forward to benefit all students.

Konferenssin yhdessä panelikeskustelussa, The Future of Education in a Globally Connected World, keskustelijat näkivät suurimmaksi esteeksi opettajien haluttomuuden ja kykenemättömyyden käyttää uutta teknologiaa ja osata soveltaa sitä pedagogisesti viisaasti opetuksessaan. Ajan löytäminen em. täydennyskoulutukselle on myös hankalaa. Monissa maissa koulutuksen järjestäjät ovat rahoittaneet mittavia laitehankintoja. Esimerkiksi Thaimaassa vuonna 2012 ostettiin 800 000 tablettitietokonetta ekaluokkalaisia varten. Nyt heidän 400 000 opettajaansa yrittävät saada laitteet järkevään opetuskäyttöön. Muina esteinä panelistit näkivät, kuinka parhaiten sijoittaa uudet laitteet kouluissa ja varmistaa niiden opetuksellinen hyötykäyttö.

Panelikeskustelun kuvaus:
Where are we heading in the field of education today? What can we learn from one another in this globally interconnected and technology-driven world? This panel discussion will explore these questions through the perspectives and experiences of international leaders. A major focus of this year’s discussion will be on what we can learn from one another about preparing increasingly diverse student populations for success in both post secondary education and career pathways. What specifically are our shared ”lessons learned”—and what questions do we all agree still remain to be answered in education today?

Panelikeskustelijat: Gene R. Carter, ASCD, Executive Director and CEO Alexandria, VA, Siew Hoong Wong, Deputy Director-General of Education (Curriculum)
Singapore, Benjalug Namfa, Deputy Secretary General, Office of Basic Education Commission, Ministry of Education, Bangkok, Thailand, Pasi Sahlberg, Director General, Center for International Mobility and Cooperation and ASCD Board Member, Helsinki, Finland, Hye-chong Han, Associate Research Fellow, Korea Institute for Curriculum and Evaluation, Seoul, South Korea

Tärkeimpiä kuilujen ylittämisen keinoja, joita Chicagon konferensissa koulujen kokemuksiin pohjautuen esiteltiin ovat hyvin inhimillisiä. Koulujen johtajien tulee huolehtia opettajien riittävästä teknologiakoulutuksesta, jotta kynnykset madaltuvat. Laitteita alkaa kouluissa jo olla. Opettajien puolestaan tulee uskaltaa yksin tai mieluimmin yhdessä tehdä päätös lähteä uudelle tielle: suunnittelemaan ja kokeilemaan teknologian käyttöä opetuksessa. Oppilaat kyllä tulevat innokkaasti mukaan. Tuntemattoman pelosta johtuva epävarmuus kaikkoaa vain tutustumalla, tekemällä ja kokemuksista oppien. Kaikkea teknologian mahdollisuuksia ei tarvitse heti hallita tai ymmärtää. Melissa Edwards, a district instructional technologist in North Carolina, tiivisti asian puheenvuorossaan näin: ”But as a teacher, you have to let go some of control, let learning happen and not necessarily plan all the steps.”

Lähteet:
http://www.informationweek.com/education/instructional-it/educators-share-tech-struggles-from-tabl/240151020?itc=edit_in_body_cross
http://www.ascd.org/

Blogireflektio 2 Koulu (tieto)yhteiskunnassa

Olipahan kerta, tämä TEL2-kurssin keskimmäinen osio ja lähitapaaminen. Puolet luento ja työskentelyajasta meni hukkaan kuunnellessamme vierailevia luennoitsijoita. Hyviä luennoitsijoita he olivat, aiheetkin kiinnostavia, mutta meidän teemamme kannalta luennot eivät vastanneet ainakaan minun odotuksiani. Lopulta meille jäi vain rippeet aikaa keskustella koulusta yhteiskunnassa. Toki Mikhaili Fominychin luennossa Web-based technology rivien välissä esiin virtuaalimaailman vaikutuksia käyttäjille ja laajemminkin yhteiskuntaan. Niitä si llä väistämättä täytyy olla, kun esim. Second Lifea käyttää 22 miljoonaa ihmistä kuukausittain. Kuitenkin se jäi etupäässä tämän teknologian kehityskatsaukseksi ja muutamaksi sovellusmahdollisuuden esittelyksi koulutuksessa.

Kasvatussosiologi Nada Turnsek esitteli kotimaataan Sloveniaa laajasti eri näkökulmista. Suurimman osan kuullusta olisi voinut poimia wikipedian sivuilta. Vasta luennon loppuosassa hän käsitteli yhteiskunnallisia vaikutuksia mm. koulutukseen ja muutoksia kommunistihallinnon kaaduttua Jugoslaviassa Slovenian itsenäistyttyä vuonna 1991. Nopeissa muutoksissa ja uusien mahdollisuuksien aukeamisissa on omat riskinsä. Niin kävi Sloveniassakin. Esimerkiski hallittu muutos koulutuksen uudelleen järjestämiseksi koki huomattavia vaikeuksia. Tästä oli syntymässä keskutelua, mutta aika loppui kesken. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Turnsekin analyysiä tehtyjen koulutuspoliittisten valintojen syistä ja seurauksista ja luodata sitä suomalaisen systeemin onnistumisiin ja kipupisteisiin sekä pohtia porukalla globaalin verkostoitumisen vaikutuksia kummankin maan koulutuspolitiikkaan.

Internet on muuttanut ja muuttaa yhteiskunnat. Tämä perustuu siihen, että valta on siirtynyt globaaleihin verkkoihin ja valtaapitävien tarkoituksena on vaikuttaa ja vallata ihmisten tajunta. Internetissä tämä tapahtuu aikaisempaa huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin. Sosiologi Manuel Castells tiivisti informaatioyhteiskunnan ristiriidan globaalien verkostojen* ja uudenlaisten kansalaisliikkeiden, eräänlaisten protestiverkostojen välille. Voima on saanut vastavoimansa. Protestiverkostojen toiminta alkaa kyberavaruudessa eli netissä, se voimistuu nopeasti joukkoliikkeeksi ja muuntuu katujen urbaanissa maailmassa reaalielämän kansalaisaktiivisuudeksi. Tästä on viimevuosilta paljon esimerkkejä, kuten arabikevät ja Occupy-protestit. Vaikka protestiverkostoilla ei useinkaan ole selkeitä johtajia, niiden psykologinen merkitys on tunteiden kanavoinnissa ja toivon mahdollisuudessa. Ne voimaannuttvat ja rohkaisevat ihmisiä toimimaan.

Koulu, internetin ja globaaleiden verkostojen vaikutuspiirissä, elää voimakkaissa muutospaineissa. Olemme sopeutumassa informaatioaikaan. Oppimisympäristöt, oppimisen tavat ja kohteet ovat voimakkaasti keskusteluissa ja tutkimuksen kohteina. Muutoksen vauhti on niin nopea, ettei kenelläkään ole selkeää kuvaa millaisen yksilön tuleva yhteiskunta jäsenekseen tarvitsee. Tähän asti visiointi on perustunut yhteisiin arvoihin. Todennäköisesti niistä on nytkin lähdettävä ja ruvettava miettimään yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Millaisten arvojen varaan eurooppalainen identiteetti voi rakentua? Castells pitää tällaisina arvoina demokratiaa, täystyöllisyyttä, hyvinvointivaltiota, ihmisoikeuksia ja monikulttuurisuutta. Upeita arvoja, joista jokainen sisältää lukuisia muita tärkeitä arvoja, mutta tavoitteina erittäin vaativia. Jos näissä ei onnistuta, tarjoaa internet pakopaikan, mutta hintana voi olla identiteetti, joka ei jää odottamaan oikeudenmukaisuuden toteutumista.

* Vahvin on pääoman ja mediabisneksen suurverkosto. Paljon valtaa on myös politiikan verkostolla, sotilas- ja turvallisuusverkostolla, tieteen ja teknologian verkostolla, kulttuurituotannon verkostolla ja kansainvälisen rikollisuuden verkostolla.

Viides hyppy: Tallattu polku

Olen tullut metsäretkeni valtatielle. Jatkuva korkeista kierroksista kertova pärinä ja ilmassa leijuva pakokaasujen katku kertovat liikenteen määrästä. Lumi lentää, kun ohisyöksähtelevät laiteet tallaavat polun kovaksi. Kulku olisi helppoa, ellei joutuisi jalkamiehenä tämän tästä pysähtelemään ja väistelemään umpihankeen. No, sieltähän matkani aloitin. Tuttua, mutta kuitenkin vierasta. Olen liikkeellä vääränlaisilla välineillä. Tuntuu kuin olisin yksityisalueella ja liikkeellä luvatta. Täällä passiksi kelpaa viimeisin tekniikka. Kuka sen hankkii ja hallitsee selviytyy, sanotaan, ellei putoa kelkasta. Reitti on selkeästi merkitty. Uusia reittejä raivataan ja niistä syntyy laajoja verkostoja, jota myöten pääsee kauas. Kuitenkin ympäröivästä todellisuudesta tulee yhä vähemmän havaituksi ja opituksi. Vauhtia ja reittejä on liikaa. Hurma sokaisee ja tekee riippuvaiseksi. Tulen sillalle. Joki virtaa jään alla. Vapaana.

Neljäs hyppy: Tulevaisuuden taustalla

Tämän aukeaman reunalla on pakko pysähtyä. Vanha ja uusi, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat samassa kuvassa. Muistuu mieleeni runon sanat: ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi…” Miten se menikään, kenen säkeitä haen. Näppäilen kännykästä selvennystä asiaan. Ja kas, Kahlil Gibran antaa ajattelulle vauhtia. Näen jousimiehen jäljiltä kolme kelottunutta kuusta rivissä. Matka tehty. Historia puhuu. Sitäkö kuusta kuuleminen? Täysikasvuinen puusto reunustaa sankkana hakkuuaukeamaa ja varttuva taimikko levittäytyy niiden helmoista itsenäiseen kasvuun. ”He tulevat sinun kauttasi, mutta … eivät kuulu sinulle.” Heillä on oma tiensä, tulevaisuutensa ja aikansa. Siihen ei minulla ole pääsyä. Osan matkaa on mahdollisuus kulkea yhdessä ja sitten päästettävä, koska”…he ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poika … sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa…” Itseni sijoittaminen tuohon kuvaan on helppoa. Siellä olen varttuneiden puiden takarivissä, kelojen liepeillä ennen aikaista pystyyn kuivumista välttelemässä. Siinä yksi tehtävä ja haaste. Mihin muuhun vielä kelpaan? Minäkö sen määrittelen? Tätä iän karttumista on näköjään väistämätöntä miettiä, kuten aina elämän siirtymissä ja uusien kehitystehtävien edessä… ”sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.”

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi
he ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia
He tulevat sinun kauttasi mutta eivät sinusta
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi mutta et ajatuksiasi
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa mutta et heidän sielujaan
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta
taivu riemulla.

Kolmas hyppy: Selvempään menoon

Umpihanki jäi taakse ja parempikulkuinen ura helpotti matkan jatkamista. Nyt tien raivaamiseen ei kulu energiaa, vaan liikkeellä pysymiseen. Voi myös katsella sivummallekin, kun ei tarvitse jatkuvasti keskittyä reitillä pysymiseen. Havainnot laajenevat ja rikastuvat, omaksumien helpottuu. Ymmärrys ympäristöstä syvenee. Tällä tiellä voi kohdata muitakin kulkijoita. Ehkä kulkea hetken verran samaa matkaa, arvella ajatuksia ja ymmärtää yhdessä.

Toinen hyppy: Lumettunut polku

Uutta lunta oli satanut ja vanha polku oli saanut siitä osanasa. Rämpimiseksi menee, ajattelin heti kohta, kun olin päättänyt poiketa tälle reitille. Ja olihan siinä tarpomista. Kolmekymmentä senttiä uutta lunta potkittavana, joka hetkessä täytti kengänvarret ja alkoi sulaa sukkiin. No, onpahan syytä pitää vauhtia tai olla ainakin pahemmin pysähtelemättä, että pääsen paremmalle tielle. Vaikka taival oli hankala, oli huojentava huomata, että vanhan polun pohja piti. Se ei upottanut vaan pohjusti kulkua uuden lumen haastaessa kulkijaa. Siihen saattoi luottaa.

Ensimmäinen hyppy: Valopilarin valaisemaa

Mitä mielen myllerryksiä kirkkaassa päivänpaisteessa kylpevä valopilari saa aikaan?

Iltapäivälenkillä tai paremminkin -kävelyllä satuin vilkaisemaan täydellisessä kevätauringossa paistattelevaa valopilaria Raatin kentän laidalla. Turha, oli ensimmäinen ajatukseni. Toinen: on varmaan turhauttavaa seistä siinä tarpeettomana. Aiemmin päivällä olin tuskaillut graduni kanssa ja takauman täytyi tulla sieltä. Yhtä turhaksi ja turhauttavaksi tuon pilarin kanssa olin tuominnut graduni työstämisen kuin sen sisällön ja tieteellisen annin. Mitä varsinaista hyötyä, itseäni lukuunottamatta, tutkielmastani kenellekään on? Tämän päivän tieteen valot loistavat niin voimakkaina. Uusia, toinen toistaan kirkkaampia valoja syttyy moninkertainen määrä vanhojen hiipuvien tilalle jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Tiedon etsimiseen valoa on niin ylivoimainen määrä, että sokaistumiselta ei voi välttyä, vaikka pitäisi varaansa. Valistuksen ajan alussa oli tieteilijällä viimeinen, jokseenkin realistinen mahdollisuus lukea ja ehkä jopa hallita lähes kaikki kirjoitettu tieto.Tämän päivän tieteilijän tilanne on täysin ylivalottunut. Jo yhtä vaivaista gradua varten tietoa löytyy sulattamaton määrä. Mutta idea ei olekaan määrässä, vaan osumatarkkuudessa ja rajaamisessa, laadussa ja relevantin löytämisessä. Niinhän meitä on ohjatu.

Muutamassa hetkessä oli ajatukseni juossut mielleyhtymästä toiseen, kunnes pysähtyi kysymykseen, pitikö kuvan olla voimaannuttava? Ainakaan ensimmäiset ajatukseni siitä eivät olleet erityisen vahvistavia. Kaikella on kuitenkin tehtävänsä, varsinkin valopilareilla, kun olosuhteet sattuvat kohdalleen. Miksei myös pienellä gradulla, kun tarkemmin miettii. Valaisevaa.

Teema: Tietoyhteiskunta ja koulutus Referaatti n:o 2

TEL2-kurssi
Artikkeli: Patti M. Valkenburg, Jochen Peter, Online Communication Among Adolescents: An Integrated Model of Its Attraction, Opportunities, and Risks, Journal of Adolescent Health, Volume 48, Issue 2, February 2011, Pages 121-127, ISSN 1054-139X, 10.1016/j.jadohealth.2010.08.020.

Ei tästä referaattia tullut. Tuli jonkinlainen kömpelö, lyhennetty käännös. Mutta menköön näin.

Artikkelin kirjoittavat ovat huomanneet, että verkkokommunikointi on teini-ikäisten keskeisin sosiaalisen elämän muoto, ja sillä on vahva vaikutus heidän kehitykseensä. Tutkimus on tuonut esille sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Nuorten nettisuhteet ovat pinnallisia ja heillä on riski joutua nettikiusaamisen ja uhkailujen uhreiksi. Toisaalta on myös väitetty, että internet mahdollistaa tutkia omaa identiteettiä, löytää tietoa ja saada tukea omalle kehittymiselle ja löytää läheisiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita.

Katsauksen tarkoituksena on selvittää, miten nettikommunikoinnin kolme piirrettä, mahdollisuus esiintyä nimettömänä, asynkronisuus ja saavutettavuus, vaikuttavat teini-ikäisten itseilmaisun ja itsensä esilletuomisen taitojen hallittavuuteen. Lisäksi kirjoittajat teoriaan perustuen esittävät, miten internetin virittämä itsensä esittely (self-presentation) ja itsensä ilmaisu (self-disclosure) selittävät online-kommunikoinnin viehätyksen ja vaikuttavuuden osuutta nuorten psykososiaaliseen kehitykseen: identiteetin kehittymiseen, intiimisuhteiden kehittymiseen ja seksuaalisuuteen.
Murrosikäisen tärkeimmät kolme kehitystehtävää liittyvät itsetuntemuksen, läheisyyden ja seksuaalisuuden kehittymiseen. Itsetuntemuksen (identity) kehitystehtävään kuuluu tietoisuus siitä kuka olen ja miksi haluan tulla. Läheisyyden (intimacy) kehittymiseen kuuluu tunne kyvystä ylläpitää ja hallita läheisiä ja merkityksellisiä, tunneperäisiä henkilökohtaisia suhteita muihin. Seksuaalisuuden (sexuality) kehittymisen murrosikävaiheeseen kuuluu seksuaaliseen haluun tutustuminen, oman seksuaalisen suuntautumisen määrittely ja hyväksyminen sekä oppiminen keskinäiseen sitoutumiseen, turvalliseen ja rehelliseen seksuaaliseen suhteeseen, jossa hyväksikäytetyksi tuleminen on luontaisesti pois suljettu.

Onnistuakseen näissä kolmessa kehitystehtävässä murrosiässä tulee oppia kaksi tärkeää taitoa: itsensä esittelyn ja itsensä ilmaisemisen taidot. Nämä taidot ovat yhteydessä keskenään, mutta ovat eri taitoja. Itsensä ilmaisemisessa on kyse valikoidusti itsen eri puolien ja ominaisuuksien esittelemisestä muille ja itseilmaisu voidaan määritellä itsen herkän ytimen intiimien puolien ja ominaisuuksien paljastamiseksi toiselle. Kanssakäymisissä toistensa kanssa murrosikäiset oppivat säätelemään itseilmaisua sen mukaan millaisia reaktioita saavat toisiltaan. Saatu palaute auttaa nuorta jäsentämään käyttäytymistään ja ohjaa persoonan kehitystä. Itseilmaisutaitojen oppiminen ei ainoastaan auta vahvistamaan tarkoituksenmukaista käyttäytymistä, kognitiota ja tunteita, vaan tuo myös esiin tukea antavan ystävyyden ja romanttisen ihmissuhteen vastavuoroisuuden.

Perinteisesti murrosikäiset oppivat itsensä esittelemistä ja itseilmaisua vertaisryhmissä ja ystävien kesken kasvotusten. Useat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että em. taitojen harjoittelu enenevässä määrin on siirtynyt internetiin. Nuorista noin 1/3 pitää netissä tapahtuvaa kohtaamista ja kommunikointia parempana kuin kasvotusten tapahtuvaa kohtaamista, kun puheenaiheet käsittelevät intiimejä, rakkauteen ja seksiin liittyviä asioita, joiden ilmaisussa monet kokevat häpeän tunteita ja olevansa ujoja. Nettikommunikoinnissa nuoria auttaa parempi itseilmaisun kontrolloitavuus. Tämä luo turvallisuuden tunnetta, joka mahdollistaa vapaamman vuorovaikutuksen kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen verrattuna. Netissä on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa anonyymisti, asynkronisesti ja se on saavutettavissa milloin tahansa. Nämä kolme ominaisuutta rohkaisevat nuoria itsensä esittelemiseen ja itseilmaisuun.

Nimettömyys (anonymity)

Netissä nimettömästi toimimisen mahdollisuus vaikuttaa itsensä esittelyyn ja itseilmaisuun niin myönteisesti kuin kielteisesti. Kielteisiä vaikutuksia ovat minuuden ja vastuuntunnon tunteiden väheneminen. Nimettömyys vähentää huolta siitä, mitä toiset minusta ja itseni esittelystä ajattelevat. Hetken mielijohteesta toimiminen on todennäköisempää. Impulsiiviset reaktiot voivat johtaa aggressiivisiin ja loukkaaviin kommentteihin ja myös nettikiusaamiseen ja muuhun häirintään. Toisaalta nimettömänä ja kuvattomana esiintyminen netissä poistaa myös omaan ulkonäköön liittyviä estoja ja tämä saattaa helpottaa itsensä esittelemistä ja itseilmaisua ja mahdollistaa tulla sosiaalisesti hyväksytyksi.

Asynkronisuus (asynchronicity)

Asynkronisuus tarkoittaa nuoren mahdollisuutta harkita ja muuttaa kirjoittamaansa nettiviestiä ennen kuin päättä lähettää sen. Viestien hallittavuus on näin helpompaa kuin kasvokkain tapahtuvassa kommunikoinnissa. Asynkronisuudesta hyötyvät etenkin ujot, hiljaiset ja itsetunnoltaan heikommat nuoret sekä nuoret, jotka kokevat fyysisesti olevansa epäviehättäviä. Tekstisisältöjen muokkausmahdollisuus näyttää parantavan nuorten itsensä esittämisen ja itseilmaisun taitoja. Toisaalta ominaisuus mahdollistaa myös viestien räätälöinnin toisia loukkaaviksi.
Netin jatkuva saavutettavuus (accessibility)
Koskaan aikaisemmin ei nuorilla ole ollut netin kaltaista helppoa vuorovaikutus- ja tietolähdekanavaa. Murrosikäisten on yksinkertaista olla kontaktissa monenlaisten ryhmien kanssa ja kysyä ja jakaa tietoa ja mielipiteitä toisilleen. Kirjoittajat näkevät tämän hyvänä mahdollisuutena harjoitella, mutta myös kontrolloida itsenä esittämisen ja itseilmaisun taitoja. Tässäkin on nurja puolensa, koska sosiaalisen median keskustelupalstoilla on myös nimimerkkien suojassa henkilöitä, joiden tarkoitusperät ovat tuhoisia nuorten terveelle psykososiaaliselle kehitykselle.

Identiteetin kehitys

Perustuen internetissä oleviin laajoihin tutkimuslähteisiin kirjoittajat ovat löytäneet kaksi päänäkökulmaa identiteetin kehittymiselle: nuoren käsityksen minän/itsen selkeydestä (self-concept-clarity) ja itsetunto (self-esteem). Käsitys itsen selkeydestä tarkoittaa henkilön minästään muodostamien käsitysten ja mielipiteiden laajuutta, selkeyttä ja luotettavuutta sekä niiden sisäistä johdonmukaisuutta ja pysyvyyttä. Itsetunto on henkilön minäänsä kohdistamaa arviointia, jonka perusteella nuori arvottaa minäänsä suhtessa itseensä ja muihin.

Minä-käsityksen selkeys

Nettikommunikoinnin identiteetin kehitykselle aiheuttamien riskien tutkimus on tuottanut kaksi vastakkaista hypoteesia: minä-käsitykseen pirstaloivasti vaikuttava ja minä-käsitystä eheyttävä vaikutus. Pirstaloivasti vaikuttava hypoteesi lähtee siitä, että minä-käsitystä pirstaloi se helppous, jolla murrosikäisten persoonallisuuteen voidaan netissä vaikuttaa. Lisäksi monet mahdollisuudet uusiin kontakteihin voivat asettaa nuoren kohtaamaan ihmisiä ja ajatuksia, jotka voivat hajottaa heidän entisestään haurasta persoonallisuuttaan. Minä-käsitystä eheyttävä hypoteesi taas lähtee siiitä, että internet antaa murrosikäisille enemmän mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa taustoiltaan erilaisten ihmisten kanssa. Tällainen laaja sosiaalisten taustojen kirjo antaisi virikkeitä minä-käsityksen selkeydelle ja vahvistaisi nuoren identiteettiä.
Kirjoittajat löysivät artekkeliaan varten kolme tutkimusta, joissa tutkittiin internetin vaikutuksia murrosikäisten minä-käsityksen selkeyteen. Tutkimusten lopputulos oli ratkaisematon. Kahdessa tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, että internetin jatkuva käyttö nimettömyyteen yhdistettynä aiheutti minä-käsityksen epävakautta. Tarkempi monimuuttuja-analyysiin perustuva tutkimus kumosi tämän johtopäätöksen, kun tutkimusmalliin lisättiin uusia muuttujia, kuten yksinäisyys ja sosiaalinen ahdistuneisuus. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että internetin käyttö ei sen paremmin edistä kuin estäkään nuorten minä-käsityksen selkeyden kehittymistä.

Itsetunto

Kaikki itsearvioinnin teoriat ovat yhtä mieltä siitä, että ihmisillä on yleismaailmallinen halu ylläpitää, parantaa ja suojella itsetuntoaan. Itsetunnon kaksi tärkeää ominaisuutta ovat oman toimintaympäristön ja toisten hyväksynnän kontrollointi. Online-viestintä saattaa murrosiässä edistää kumpaakin itsetunnon tekijää.
Useissa tieteellisissä tutkimuksissa on tutkittu nettikommunikoinnin vaikutusta itsetuntoon. Varsinkin niillä nuorilla, jotka pitävät kotisivuja ja blogia ja ovat mukana sosiaalisessa mediassa hallinnan ja kontrollin tunne voimistui ja kehitti itsetuntoa. Valkenburg, Peter ja Schouten (2006) raportoivat nettikommunikoinnin positiivisista vaikutuksista murrosikäisten itsetunnon kehittymiselle. He huomasivat, että mitä useammin nuoret käyttivät sosiaalista mediaa, sitä useammin heihin reagoitiin ja mitä useammin he saivat yhteydenottoja, sitä positiivisempia ne olivat. Nämä positiiviset palautteet johtivat itsetunnon kohoamiseen. Tutkimuksessa mukana olleista nuorista 7% sai nettiprofiilistaan kielteistä palautetta ja tämä laski heidän itsetuntoaan. Myös pakonomainen netin käyttö, kuten kyvyttömyys säädellä siellä vietettyä aikaa, vaikuttaa itsetuntoon heikentävästi.

Läheisyyden kehitys

Läheisyyden kehittymisen tutkimus on keskittynyt kahteen näkökulmaan: ystävyyden syntyyn ja ystävyyden laatuun. Nettikiusaaminen haittaa läheisyyden kehttymistä.

Ystävyyden synty
Tutkittaessa internetin vaikutusta läheisyyden kehityksessä on päädytty kahteen hypoteesiin: rikkaat rikastuvat-hypoteesiin ja sosiaalisen kompensaation hypoteesiin. Rikkaat rikastuvat-hypoteesin mukaan erityisesti ne murrosikäiset, joilla jo on hyvät sosiaaliset taidot hyötyvät internetin antamista mahdollisuuksista muodostaa ystävyyssuhteita. Sosiaalisen kompensaation hypoteesin mukaan etenkin yksinäiset ja sosiaalisesti ahdistuneet nuoret hyötyvät internetistä. Nettiviestinnän kontrolloitavuus auttaa näitä nuoria helpommin ilmaisemaan itseään, mikä auttaa ystävyyssuhteiden muodostumista. Kuitenkin on olemassa tutkimuksellista näyttöä siitä, että nämä nuoret käyttävät internetin tarjoamia mahdollisuuksia ystävystymiseen harvemmin kuin sosiaalisesti taitavat nuoret. Sosiaalisesti vähemmän taitavat murrosikäiset kuitenkin pitävät online-viestintää parempana vaihtoehtona kuin kasvokkain tapahtuvaa viestintää. He myös arvostavat viestinnän kontrolloitavuutta enemmän kuin sosiaalisesti taitavat nuoret. Tästä arvellaan johtuvan, että vaikka sosiaalisilta taidoiltaan heikommat nuoret suosivat nettiviestintää, he eivät välttämättä saa ystäviä.

Ystävyyssuhteen laatu
Ystävyyden laadun tutkimukset ovat keskittyneet kahden hypoteesin ympärille. Toinen, syrjäytymisen hypoteesi (displacement hypothesis)lähtee siitä, että online-kommunikaatio heikentää ystävyyden laatua, koska se vie ajan, joka voitaisiin viettää mielekkäämmin ystävien kanssa ilman nettiä. Hypoteesin mukaan nettikommunikointi nähdään pintapuolisina, heikkositeisinä suhteina, joista puuttuvat hellät tunteet ja sitoutuminen. Tästä syystä internet vähentää ystävyyden laadukkuutta murrosikäisten keskuudessa. Toinen, virikkeisyys hypoteesi (stimulation hypothesis) lähtee siitä, että runsas internetissä vietetty aika ylläpitää ja syventää ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Tutkimuksissa virikkeisyys hypoteesi on saanut enemmän kannatusta kuin syrjäytymishypoteesi. Kuitenkin virikkeisyys hypoteesin positiiviset vaikutukset ystävyydelle ovat ehdollisia. Ensimmäinen ehto on, että online-kommunikointi ei tapahdu nimettömästi ja toinen, että kommunikointi tapahtuu jo olemassa olevien ystävien kesken. Netin käyttö pääasiassa viihdetarkoitusiin ja seurustelu tuntemattomien kanssa näyttää haittaavan ystävyyden laadukkuutta.

Valkenburgin ja Peterin pitkittäistutkimus osoitti, että internetin positiiviset vaikutukset selittyvät parantuneilla itseilmaisutaidoilla. Heidän hypoteesinsa parantuneesta itseilmaisusta perustuu kolmeen olettamukseen: 1) nettikommunikointi luo turvallisen tilan itseilmaisulle, 2) parempi itseilmaisu parantaa ystävyyden laatua ja 3) itseilmaisu on suorassa suhteessa nettikommunikoinnin ja laadukkaan ystävyyden välillä.

Nettikiusaaminen

Murrosikäisten keskuudessa on yhä kasvava riski joutua nettikiusaamisen uhriksi. Nettikiusaaminen on uhrin systemaattista ja tahallista nöyryyttämistä, häpäisyä ja loukkaamista sekä muuta henkistä väkivaltaa. Nettikommunikoinnissa nimettömänä toimimisen mahdollisuus, asynkronisuus ja nettiin pääsyn helppous lisäävät kiusaamista. Nämä tekijät vähentävät kiusaajan oman käyttäytymisen kontrollointia. USA:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan nettikiusaamisen uhreiksi joutuvat nuoret, jotka jännittävät tai hätääntyvät sosiaalisissa tilanteissa ja ovat depressiivisiä. Tutkimukset antavat myös viitteitä, että uhriksi joutuminen on yhteydessä aggressiivisuuteen, heikkoihin vihanhillinnän taitoihin ja huonoon koulumenestykseen. Tutkimuksista ei kuitenkaan käy selville ovatko lukuisat psyykkiset ongelmat nettikiusaamisen syy vai seuraus.

Seksuaalinen kehitys

Tämän artikkelin kirjoittajat murrosikäisten seksuaalista kehitystä artikkelikatsauspohjaisesti tarkastellessaan päätyivät kahteen näkökulmaan: seksuaaliseen minän etsintään ja seksuaaliseen häirintään. Nuorilla on nettimaailmassa hyvät mahdollisuudet hankkia tietoa seksuaaliseen kehitykseensä. Nimettömänä netissä esiintyminen mahdollistaa herkkien seksuaalisuuteen liittyvien asioiden kohtaamisen helpommin kuin kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä. Nuoret käyttävät nettiä säännöllisesti saadakseen neuvoja seksuaaliseen terveyteen liittyvissä kysymyksissä ja keskustellakseen teiniseksiin liittyvistä moraalisista, emotionaalisista ja sosiaalista asioista. Netti on seksikysymyksissä erityisen tärkeä seksuaalista suuntautumistaan hakeville nuorille. He löytävät netistä tietoa ja keskustelumahdollisuuksia pohtia suuntautumistaan.
Online-kommunikointi tarjoaa varsinkin seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä myös riskin nuoren omasta tahdosta riippumattomaan seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun. Erityisen alttiita seksuaaliselle häirinnälle ovat homopojat ja seksuaalisesta suuntautumisestaan epävarmat pojat. Riskiryhmässä ovat myös nuoret, joita on pahoinpidelty tai käytetty seksuaalisesti hyväksi, nuoret, jotka riskikäyttäytyvät netissä tai aidoissa tilanteissa sekä nuoret, jotka säännöllisesti vierailevat keskustelupalstoilla ja puhuvat seksistä heille tuntemattomien kanssa. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ennaltaehkäiseviä ja riskeistä kertovia ohjelmia tulee lisätä ja kohdistaa erityisesti näihin nuoriin.

Johtopäätökset, puutteet ja jatkotutkimukset

Olemassa oleva tutkimus näkee online-kommunikoinnilla olevan monia mahdollisuuksia kohentaa murrosikäisten itsetuntoa, uusien ystävyyssuhteiden syntymistä, auttaa olemassa olevien ystävyyssuhteiden laadun parantumista ja helpottaa nuorten seksuaalisen itsen löytämistä. Toisaalta tutkimus tuo myös selvästi esiin nettikiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän riskit. Tutkimus tuo myös esiin sen, ettei internet ole yksinomaan paikka, jossa nuoret joutuvat kohtaamaan riskejä, joita eivät pysty käsittelemään eikä netti automaattisesti positiivisesti edistä nuoren psykologista kehitystä. Netin vaikutus nuoren identiteetin, läheisyyden ja seksuaalisuuden kehittymiselle on yhteydessä ainakin seuraaviin viiteen tekijään: 1) nettikommunikoinnin runsaus, 2) nettikumppanit, ystävät/tuntemattomat, 3) netin käyttötapa, himokäyttäjät/kohtuukäyttäjät, 4) tutkimustiedon keruun ajankohta, (vaikutukset negatiivisempia netin varhaisia vuosia tutkittaessa), 5) murrosikäisten motivaatio käyttää erityisesti kommunikaatio- ja viihdeteknologiaa.

Tutkimukset osoittavat, että netillä on selvä vaikutus tämän päivän murrosikäisten psykososiaaliseen kehitykseen. Ei ole uusi väite, että media lisää nuorten mahdollisuuksia omaehtoiseen sosiaalistumiseen, koska media antaa tähän hyvät puitteet eikä siihen kuulu vanhempien eikä koulun valvonta eikä ohjaus. Tutkimus ei pidä tätä välttämättä huolen aiheena. Varmaa on kuitenkin se, että tällainen kehitys nostaa keskusteluun, mikä tulee olemaan vanhempien ja koulun rooli ja merkitys murrosikäisten psykososiaalisessa kehityksessä.

Tulevaisuuden tärkeä haaste niin tutkijoille, vanhemmille kuin terveydenhuollon ammattilaisille on, miten parantaa online-kommunikaatiota ja samalla saada siihen liittyvät riskit hallintaan. Tutkimus tässä vaiheessa ei pysty antamaan selviä vastauksia tähän kysymykseen. Vaarana on myös, että puuttuminen nuorten netinkäyttöön aiheuttaa vastareaktion. Viimeisimmät tutkimukset kertovat, että kaksikolmasosaa 12 – 19-vuotiaista salaa nettikäyttäytymistään vanhemmiltaan. Suunnilleen sama prosenttiosuus nuorista kertoo, että heitä haittaa, kun vanhemmat tarkkailevat heidän internetin käyttöään. Niin nettimaailmassa kuin oikeassa maailmassa nuoret kohtaavat ja kokevat samankaltaisia vaikeuksia, pettymyksiä, loukkaamisia ja turhautumisia. Niinmuodoin netin aiheuttamia ongelmia voidaan ratkoa samoilla tavoilla kuin , mitkä on havaittu toimiviksi oikeassakin elämässä.