WordPress – affordanssitehtävä

WordPress julkaisualusta

Wikipedia määrittelee WordPressin blogien luomiseen ja ylläpitoon tarkoitetuksi sisällönhallintaohjelmistoksi. Sisällönhallinta on toimintaa, jolla pyritään mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen digitaalisen informaation hallintaan. Sisältö voi olla www-sivuja, sähköpostiviestejä, dokumentteja, erilaisia tiedostoja (video, audio, kuva) tai muuta tallennettua tai tallennettavissa olevaa informaatiota.
Blogin kirjoittaminen tai edes niiden aktiivinen seuraaminen ei ole koskettanut minua ennen EDTOOL-koulutusta. Minulla ei ole ollut tarvetta julkistaa elämääni tai postitella teema-ajatuksiani narsistisiksi minänjatkeiksi eikä tarvetta kilvoitella sivuston kävijämäärillä. Silti on ollut nyt mielenkiintoista seurata blogimaailmaa ja osallistua vaikka vain koulutusohjelman puitteissa tähän informaatioyhteiskunnan suosittuun yksilölliseen julkisivun muokkaukseen.

Koulutusohjelman näkökulmasta ymmärrän hyvin julkaisualustaan tutustumisen välttämättömyyden ja sen käyttämisen opintotehtävissä. Teknisiä sovellus- ja muokkausmahdollisuuksia WP tarjoaa runsaasti ja osaavissa käsissä blogista saa edustavan. Kuitenkin mainostettu helppokäyttöisyys aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Edelleen välillä etsin reittiä dashboardista etusivulleni. En voi käsittää, miksi blogin etusivun näppäintä muokkaustilassa napauttaessa samalla aukeaa valikko dashboardin muokkausominaisuuksiin. Etusivulta muokkaustilaan siirryttäessä toiminto on looginen. Oppiihan tuon muistamaan, kun sivustollaan käy säännöllisesti, mutta unohtuukin se pian, jos seuraavaan vierailuun vierähtää aikaa.

Tekstin kirjoittaminen onnistuu kyllä, mutta tekstin muokkaustyökalut ovat hitaat ja kömpelöt käyttää. Tämä on varsin kummallista. Onhan sentään kyseessä nimenomaan tekstintuottamiseen tarkoitettu väline.

Affordanssitehtävä Adobe Connect Pro

Adobe Connect Pro (ACP) on melko helppokäyttöinen verkossa toimiva kokous- ja konferenssiohjelmisto. Sen avulla on mahdollista keskustella audiovisuaalisesti, jakaa tiedostoja ja kuvamateriaalia. Keskusteluyhteys vaatii kuuloke-mikrofoniyhdistelmän ja webkameran. Webkamera tosin syö runsaasti ns. kaistaa ja helposti hidastaa ja vaikeuttaa keskustelun sujuvuutta. Yhteys voi tällöin myös helposti katketa. Omissa keskusteluissamme usein käytimme vain ohjelman audio-ominaisuuksia (+ osallistujan stillkuvaa), mikä esti kiusalliset linjan katkeamiset ja oli teknisesti täysin riittävä neuvottelun onnistumiseksi.

Itselleni ACP oli ensimmäinen kokemus tämän kaltaisiin ohjelmistoihin. Aluksi minulla oli suuria vaikeuksia päästä selville ohjelman ominaisuuksista, logiikasta ja käytettävyydestä. Käyttöliittymiin tutustuminen vie minulta usein paljon aikaa, niin tässäkin tapauksessa. Ensimmäinen aito istunto JOKO-kurssin alussa jännitti kovasti. En ollut aikaisemmin koulutusohjelman kytkeytynyt ohjelmistoon, joten jo tästä teknisestä protokollasta selviytyminen oli haastavaa. Ohjeita seuraamalla pääsin kuitenkin ajoissa liittymään ryhmään ja keskustelu käytiin, vaikka minun yhteyteni katkesikin pari kertaa istunnon aikana. Suuri avustava merkitys oli kurssitovereilla, jotka opastivat ja antoivat teknisiä ohjeita istunnon aikana. Vähitellen istunto istunnolta kokemukset karttuivat ja sovellus tuli tutuksi. Opin liittämään tekstiä, kuvaa ja linkkejä istunnon aikana ja käyttämään valkotaulua. AC:sta tuli talven mittaan eniten käyttämäni kokoustyökalu.

Soveltuvuudeltaan kokemusteni mukaan AC toimii keskustelun ja suunnittelun apuna parhaiten kolmen henkilön kesken. Neljäs osallistuja vielä menee, mutta osallistujien lukumäärän tästä kasvaessa istunto käy työlääksi ja hankalasti eteneväksi. Päällekkäin puhumiset puurouttavat keskustelun eikä suunnitelmien eikä ajatusten esille tuominen tahdo onnistua. Valkotaulun tai muistilehtiön käyttö ei tuo paljonkaan helpotusta. Keskustelijat alkavat nopeasti ärsyyntyä ja tavallista on myös, että monet vetäytyvät ja lopettavat keskustelun, mistä syntyy hämmentävä ilmapiiri toisten pohtiessa oman aktiivisuutensa negatiivisia vaikutuksia. Aidossa kontaktissa palaverit useamman jäsenen kesken onnistuvat helpommin, koska yhteisessä tilassa kommunikoinnin kaikki aspektit on havainnoitavissa. Verkkopalavereissa tämä puuttuu ja on iso työskentelyä hankaloittava tekijä. Kuitenkin, jos ryhmän jäsenet jo tuntevat toistensa ajattelua ja persoonaa, AC-palaverit helpottuvat ja tehokaskin nettiryhmätyö on mahdollista. Tästä sain hyvää kokemusta KOPRO-kurssin aikana, kun suunnittelimme ja työstimme projektiamme. Oppimme etukäteisen valmistautumisen tärkeyden, sovitusta kiinnipitämisen ja puheenvuorojen muotoamisen yksinkertaiseen ja selkeään muotoon. Näin olennaiseen keskittyen palaverien kestot puolittuivat.

REVIEW – COMMENTS FROM REFEREES

Teaching presence and regulation in an electronic portfolio

1. Introduction

Johdantoluku on pitkä.  Sen alkuosassa esitellään lyhyesti peruskäsitteet.  Muut käsitteet avataan laajemmin johdantoluvun edetessä.  Kirjoittajat luovat tarkoituksen mukaisen katsauksen aikaisempiin ja viime aikaisiin aihepiiriä koskeviin tutkimuksiin, mutta niiden esittely jää lyhyeksi.  Kuitenkin kirjoittajat kuvaavat lukijalle verkko-ohjauksen teorian kehitystä, sen eri korostuksia ja yhteenvetona nostavat kirjallisuukatsauksessaan metakognition ja tiedon rakentamisen keskeisimmiksi tavoitteiksi pyritäänpä niinhin  verkko-ohjauksessa itseohjautuvuuden tai yhteisöllisen oppimisen menetelmin.  Kirjoittajat, kirjallisuuteen tukeutuen myös esittävät kriittisiä näkökulmia verkko-ohjauksen laadusta ja vaikutuksista.  He esittävät, että verkko-ohjaukseen tarkasti ja huolellisesti suunnitelluista ohjelmista huolimatta, opiskelijoiden tiedonrakentamisen taidot ovat jääneet laihoiksi eivätkä opiskelijat ole tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen.  Kirjoittajat ovat huomanneet syvemmän tutkimuksen alalta puuttuvan ja se lienee yksi motiivi tähän tutkimukseen.

Tutkimusaihe esitellään ja rajataan otsikon mukaisesti, mutta se tahdään pelkästään aikaisempiin tutkimusläteisiin tukeutuen.  Oman tukimuksen osuus ei tule johdantokappaleessa esille ollenkaan. Esille ei tule myöskään tutkimuksen tarkoitus, hypoteesit eikä tutkimuksen mahdollinen yhteiskunnallinen merkitys.

2. Materials and Methods

Tutkimuksen tarkoitus ja menetelmät esitellään lyhyesti, mutta selkeästi.  Tutkimuksen otanta, kaksi pientä opiskelijaryhmää (N=15), esitellään riittävästi.  Kirjoittajat kuvaavat selkeästi kumpaakin ryhmää koskevat tutkimusasetelmat.  Tarkoitus oli selvittää tukeeko opettajan vain toiselle ryhmälle antama transfolio-ohjaus opiskelijan opiskelutehtävää?

Kirjoittajat kuvaavat täsmällisesti ja lähteisiin tukeutuen tutkimukseen osallistujat, tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen kulun.  Luvun väliotsikointi auttaa lukijaa hahmottamaan raportoinnin ydinasiat ja väliotsikoinnista johtuen tekstiin on helppo palata.  Tutkijat tuovat esiin tutkimuksen kulun monimutkaisuuden, mikä ohjasi heitä analysointityössään erityisesti huolehtimaan metodologisesta tarkkuudesta.  Tarkkuus tulee tässä luvussa hyvin esille tekstin jäsentelynä.  Esimerkiksi tutkimuksen kulun eri vaiheet ja kategoriat on numeroitu.  Tämä selkeyttää esitystä.  Ohjauskategorioden kuvaukset ovat pitkiä, mutta usein tarvitaan riittävä luonnehdinta arvioitavan kategorian sisällön ymmärtämiseksi.  Aina kuvaukset eivät avaudu kunnolla.  Mitä tarkoittaa esim. ”tehtävän suorittamisen kannalta välttämättömät resurssit”?

3. Results

Luku Tulokset on varsin lyhyt.  Tulokset on esitelty taulukkomuodossa ryhmäkohtaisina prosenttijakautumina, vaikka tutkimusmenetelmien piti olla myös laadullisia.  Taulukkomuoto kuitenkin jäsentää tutkimustulokset helpoksi lukea.  Keskeisimmät tulokset avataan myös sanallisesti kummankin ryhmän osalta, ja niitä tekijät lyhyesti tässäkin yhteydessä pohtivat.

4. Conclusion

Tässä luvussa tutkijat vetävät napakasti yhteen keskeisimmät huomionsa ja päätelmänsä tutkimustuloksistaan.  He erittelevät lyhyesti e-ohjauksen esteitä, asettavat e-portfolion hyvän, kommunikoinnin mahdollistavan työkalun asemaan ja tutkimustulostensa mukaisesti korostavat opettajan ohjaavan läsnäolon merkitystä.  Muutamia muitakin tärkeitä näkökohtia kirjoittajat esittävät, mutta ne jäävät pintatason huomioiksi.  Tutkijat eivät syvätasoisesti pohdi kysymystä, miksi opettajan ohjaava läsnäolo on tärkeää, mikä läsnäolon dynamiikka on?

5. Discussion

Tässä luvussa kirjoittajat pohdiskelevat keskeisiä tutkimuksensa tuloksia eritellen niitä hyvin.  Ryhmien vertailu on nostanut voimakkaasti esiin opettajan ohjauksen merkityksen opiskelua parantavana tekijänä.  Tämä tulos ja tutkimusvaiheen aikana saadut kokemukset saavat kirjoittajat tuomaan ansiokkaasti esiin tärkeitä e-portfolion rakenteen ja sisällön kehittämiseen liittyviä asioita. Vaikka he eivät esitä suoria malleja, ovat sellaiset portfolion ominaisuudet kuten spiraalimaisesti ja päämäärätietoisesti etenevä asteittainen ohjausmalli, ohjauksen läpinäkyvyys, opiskelijalähtöisyys ja intuitiivisuus erinomaisia rakennustarpeita uusia malleja suunniteltaessa.  Nämä havainnot ovat otokseltaan suppean tutkimuksen parasta antia ja toivoisi niitä pohdiskeltavan laajemminkin verkko-ohjausta kehittelevisä piireissä.  Olisi ollut hyvä, jos tutkijat olisivat voineet edes hieman valottaa ohjauksen vaikutuksia opiskelijoiden motivaatioon ja opiskelijatyytyväisyyteen.  Sitähän he peräänkuuluttivat johdantoluvun lopussa.

6. Title

Otsikointi onnistuu kuvaamaan artikkelin sisältöjä.  Väliotsikointi täsmentää sopivasti sisältöä ja ohjaa lukijaa hakemaan tietoa sieltä.

7. Abstract

Abstrakti on erittäin tiivis ja kertoo olennaisimman tutkimuksesta.  Avainsanalistassa jään ihmettelemään avainsanaa ’online teacher and learning processes’.  Tekstissä se on muodossa ’online teaching-learning prosesses’ mikä kuvaa asiaa hieman eri tavalla.

8. Final Analysis

List the three most important IMPROVEMENTS that are needed.

1. Tutkimuksen kannalta keskeisimmät luvut Discussion  ja Conclusion ovat artikkelin lyhimmät.  Olisiko tuloksista voinut saada tietoa esim. ohjauksen laatdusta ja pätevyydestä sekä opiskelijoiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta?  Tutkimusmenetelmistä päätellen olisi.

2. Johdantolukua voisi tiivistää.

3. Kieliasua pitäisi parantaa.

4. Artikkelista ei käy selville tutkijoiden oppiarvot, asemat  yliopistoidensa tiedeyhteisössä eikä kokemus tutkijoina.

List the three most important STRENGHTS of this paper, which should not be lost in the process of revision.

1. Artikkelista lukija saa vaikutelman, että tutkijat ovat syvällisesti perehtyneet ja työskennelleet aiheeseensa parissa.

2. Käsitteiden määritteleminen on vahvaa.

3. E-portfolion laadullis-rakenteelliset ajatukset ovat hyviä ja niitä esitellään monipuolisesti.

WRITING STYLE and LANGUAGE

Kirjoitustyyli vaihtelee artikkelin kohdasta riippuen.  Kun tekijät tukeutuvat kirjallisuuteen ja aikaisempiin tutkimuksiin on tyyli kankeaa ja vaikeaselkoista.  Tämä johtuu loputtoman pitkistä lauseista. Harvinaisia eivät ole 50-60 sanan virkkeet.  Niissä asiasisältö puuroutuu ja syy-seuraussuhteita on työlästä ymmärtää.  Tällaisia virkehirviöitä tulisi vältää.  Kun tutkijat kirjoittavat omaa tekstiä, kieli sujuvoituu ja lauseet ainakin hieman lyhenevät ja täsmällisemmin ilmaisevat ydinasioita.  Tekstin luettavuus ja ymmärrettävyys paranee.

In my view this paper should be placed in the following category:
ACCEPT: publish as it is
ACCEPT: but in of need further work as indicated in this review
REVISE AND RESUBMIT: in need of major changes as indicated in this review
REJECT: for reasons indicated in this review
Reviewer’s Comments

Tarttumia JOKO-kurssin lukupiiri-istunnoista

Pedagogy 2.0 periaatteista lähtevää pohdintaa

Tehokas oppiminen edellyttää keskustelua.  Keskustelu on aina sosiaalista vuorovaikutusta oppijoiden kesken, johon formaalissa opetuksessa kuuluu useimmiten opettaja.  Pedagogy 2.0- mallissa oppimiskeskustelut käydään sosiaalisessa mediassa pienissä ryhmissä, jolloin oppiminen saa yhteistoiminnallisen luonteen, jota puolestaan pidetään yhtenä tehokkaan oppimisen muotona.

Oppijakeskeisyys on yksi tehokkaan oppimisen muodoista.  Jokin sosiaalisen median alusta tarjoaa oppijoille paikan kokoontua pohtimaan esim. ongelmalähtöistä tehtävää.  Oppijat tuovat vertaisryhmään tietojaan, ideoitaan ja arvioitaan ja näin tukevat ja edistävät omaa ja toisten opimista ja tehtävän ratkaisua.  Onnistuakseen tämä vaatii vahvaa sitoutumista ja aktiivista osanottoa työskentelyyn ja paljon aikaa.

Artikkeleista keskustellessamme tuli mieleen, kuinka koko oppimiskäsitys ja osin jopa ihmiskäsitys on muuttunut sosiaalisen median tultua välineenä voimakkaasti oppimistapahtumaan.    Vuorovaikutuksen katkeamaton mahdollisuus on muuttanut myös ihmisten maailmankuvaa.  Tiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti, pallo kutistuu. Ihmiset tuntuvat olevan lähempänä, omat henkilökohtaiset rajat harsuuntuvat ja pirstoutuvat.  Vuorovaikutuksen toisessa päässä kasvaa innovatiivisuus, edistyksen mahdollistava avoimuus, uudet ratkaisut helpottaa elämää ja toisessa päässä samanaikaisesti lisääntyy hektinen viihde, raja-aidat vihapuheineen ja rikollisuus.  Tällaisia trendejä ja antitrendejä voi jokainen huomata helposti.  Tarvitaan ihmisiä jotka kykenevät kehittelemään synteesejä kasvatuksen kentälle.  Toivottavasti heitä on D-sukupolvessa.  Toivottavasti sosiaalista mediaa käytetään myös innovoimaan ratkaisuja ja kehityskulkuja, joilla voidaan ohjata ja tukea kasvua ihmiseksi.  Nythän artikkeleita lukiessa saa käsityksen, että koulutuksen tehtävä on ensisijaisesti tuottaa tehokkaita aivoja turvaamaan kansainvälisten yritysten kilpailukyky ja Suomen etu. Näyttää siltä, että formaalin kasvatuksen mahdollisuudet ovat jo ajallisestkin käymässä köykäisiksi. Tilanne mm. Suomessa on se, että kouluikäiset lapset ovat valveillaoloajastaan noin 30% koulussa tms. ja loppuaika jakautuu vapaa-ajan ja nukkumisen kesken.  Millainen on se trendi tai affordanssi, joka mahdollistaisi suotuisan kasvun huomisen sosiaalisessa mediassa, koska siellä D-sukupolvi on?

Kehittyykö suhde?

Kyllä on melkoista, kun aloittaa opetusteknologiaan tutustumisen niin sanotusti tyhjältä pöydältä.  Onneksi on sentään se pöytä.  Tavaraa tuolle tasolle on tullut melkoisesti.  Viime lähijaksossa uutta purkkia tuli taas tutustuttavaksi, vaikka entistenkin tuoteselosteiden kanssa on vielä tekemistä.  Huomasin kuitenkin että torstaina alkuvaikeuksien jälkeen aloin pysyä reaaliaikaisesti mukana opetuksessa.  Siitä oli se seuraus, että aikaa jäi nyt sovelluksen ominaisuuksien ajatteluun eikä paniikin omaiseen perässä roikkumiseen, ajatuksena, miten minä pääsen tuonne, missä muut jo ovat. Joitakin uusia sähkökemiallisia kytkentöjä lienee siis tapahtunut.  Kutsuvat sitä oppimiseksi.  Tämä rohkaisee ja motivoi, vaikka paljon esim. tämän alustan ominaisuuksista on osaamiseni ulkopuolella.

Minulle oli tärkeää, että Jari ja Venla järjestivät tukiopetustunnin AC.stä.  Pääsin rattaille ja kotona kokeilin ohjelman toimivuutta ja tiistaita varten testasin äänentoiston ja mikrofonin.  Tuntuivat pelaavan.

Näinpä näitä iltoja istun ja kokeilen ohjelmia.  Muuta kuin harjoittelun tietä saada niitä haltuun ei taida kaikesta tekniikasta huolimatta olla.

Etätyötehtävä 03.-14. 09. 2011

Luetun ymmärtäminen näyttää olevan minulle hidas prosessi.  Tekstiä ei sinänsä ollut kovin paljon, mutta minun pitää ymmärtää mitä luen, että voin tietää mitä en ymmärtänyt.

Esimerkiksi minulle ei selvinnyt, mikä on se taho, jonka toiveissa on rakentaa yhteiskunnat uusien oppimisteorioiden ja -käsitysten mukaan?  Ilmeisesti taustalla on luottamus jatkuvaan taloudelliseen kasvuun.  Jotta se olisi mahdollista, tarvitaan jatkuvasti uutta, luovuutta ja innovatiivisuutta tuottavaa teoriaa ja koulua tai ainakin oppimista kasvattamaan ne tietotyöntekijät, jotka pitävät globaalit pyörät pyörimässä ja takaavat kilpailuedun.  Mutta kenelle koituu hyöty?  Osakkeenomistajille, EU-kansalaisielle vai hyvinvoinniksi suomalaisille?  En epäile, etteikö tuo kolmessa tekstilähteessä esitetty ihanne ainakin jossakin määrin toteudu.  Jäin vain miettimään, miten käy hänen, joka vaivoin selviytyy peruskoulusta, miten lapsen, jonka oppimisvaikeuksien taustalla on rikkonaisesta taustasta johtuva psyykkinen tasapainottomuus tai tietotyöntekijän, joka mielialalääkkeistä ja ritalinista huolimatta uupuu 7/24/365 aiheuttamiin vaatimuksiin ja tulosodotuksiin?  Onko yhteiskunnalla taitoa ja varaa virittää suojaverkko, joka trampoliinin tapaan palauttaa putoajan takaisin trapetsille?

Kerroin jonakin lähiopetusaamuna tarpeeni tajunnan laajentamiseen yhdeksi syyksi pyrikä koulutukseen.  Sen tavoitteen saavutan varmasti.  Jo nyt tiedostan ajattelevani useammasta suunnasta.  Moni eteen tullut asia on ristiriidassa omien käsitysteni ja tietorakenteeni kanssa, mutta en tyrmää uutta tunteen perusteella.  Haluan nyt tutustua ja ymmärtää enemmän, mitä learning sciences voisi tarjota.  Eniten ristikkäin on käsitys siitä, että oppiminen olisi ja sen suorastaan pitäisi olla nopea tapahtuma.  Omien havaintojeni mukaan oppiminen on aikaa vaativa eli hidas prosessi, johon unohtaminen tuo oman vaikeuskertoimensa.  Omassa työssäni olen käyttänyt kuvattuja oppimisen työkaluja.  Oppilaan ajatteluun ohjaamiseen olen perehtynyt aikoinaan R. Feuersteinin teorian ja tehtäväsarjojen avulla.   Sieltä ammennan edelleenkin.  Srategisuuden ja metakognitiivisten taitojen opettaminen on tuttua myös.

Ruohonjuuritason työntekijänä minua aina kiinnostaa oppimisen käytännön järjestelyt.  Miten oppimisympäristö rakennetaan kaikkia oppijoita tukevaksi tai motivoiviksi.  Kuinka monen ammattilaisen työ- ja suunnittelupanoksen se tarvitsee ja kuinka paljon aikaa siihen varataan?

Vieläkään en oikein ymmärrä affordancen käsitettä, vaikka olen Social Software and… monisteesta sitä yrittänyt selvittää.  Ehkä se vielä jonakin päivänä aukeaa, varsinkin jos joku osaa sen määritellä.

Harjoitus artikkelin käyttämiseksi

Kaikki kunnon tieto kannattaa kirjoittaa artikkeleina.  Uusin artikkeli tulee artikkeleissa aina ylimmäiseksi.

Suhteeni opetusteknologiaan

Minun suhteeni opetusteknologiaan on varsin ristiriitainen.  Toisaalta ymmärrän sen merkityksen varsinkin  tulevaisuuden koulutuksessa ja elämässä, toisaalta kauhistelen sen laajuutta, monimuotoisuutta ja kaaosta omassa päässäni.  Miten kauan menee saada jotain tästä haltuun?