Tämä blogirefketio perustuu TEL 2-kurssin Jari Larun kolmanteen luentoon 18.4.2013, jonka aiheena oli miten teknologisia kuiluja voitaisiin ylittää. En käy tässä erittelemään luennon sisältöä ja sen aiheuttamia ajatuksia, vaan noiden ajatusten vauhdittamana lähdin selaamaan nettiä etsiäkseni vastauksia ja ratkaisuja kuilujen ylittämiseen. Sukkulointini johti minut Chicagoon konferenssiin nimeltä ASCD 2013, The 68th Annual Conference & Exhibit Show. Siellä esitetyistä ajatuksista referoin ja muotoilin seuraavasti.
ASCD (Association for Supervision and Curriculum Development, http://www.ascd.org/) järjesti Chicagossa opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja hallintoon kuuluville maaliskuussa 2013 68. vuosittaisen konferenssin. Viikonlopputapahtuma keräsi yli 10000 kansainvälistä vierailijaa. Konferenssin sadoista aiheista yksi keskeisimpiä oli kuinka parhaiten hyödyntää mobiililaitteita, niiden sovellusohjelmia ja sosiaalista mediaa opetuksessa. Tavoitteena on ylittää edes visionäärisesti kuilu nimeltä Tulevaisuus. Konferenssin johtavien luennoitsijoiden puheenvuoroja referoidessa huomaa nopeasti,että olennaisia kysymyksiä on paljon ja enemmän kuin vastauksia. Onko tilanne se, etteivät johtavatkaan kasvatus- ja koulutusalan asiantuntijat tiedä mihin suuntaan, miten ja mistä arvoista lähtien tulisi lähitulevaisuuden koulutus järjestää. Esimerkiksi Freeman A. Hrabowski III, President University of Maryland, Baltimore County näkee väestörakenteellisen ja teknologisen muutoksen asettavan koulutusjärjestelmille suuria haasteita ja saa hänet asettelemaan seuraavia kysymyksiä:
Rapid, dramatic demographic and technological changes present enormous challenges for educating students in the new century. We face a number of critical questions: What will students need to know to succeed academically? What skills and values must they possess? What strategies and best practices can school superintendents, principals, and teachers—working together with parents and community and business leaders—use to ensure the
success of all students? Answers to these questions will largely determine not only how successful our schools will be, but also the global
competitiveness of America’s workforce and the civic engagement of its citizenry in the first part of the 21st century.
Mr. Hrabowski’s thoughts about education and technology. http://bcove.me/ogt3sylg
Vastauksia tuntuisi onnistuneen koulutuspolitiikan lisäksi löytyvän työvoiman kilpailukykyisyydestä ja kansalaisten sitoutumisen asteesta täyttämään velvollisuutensa kansalaisina ja työntekijöinä. Hrabowski ei näe teknologiaa ihmelääkkeenä, vaan työkaluna, jonka hallinta opiskelijoille tulee opettaa. Myös siten, ettei työkalu ala hallita elämää. Hrabowski painottaa, että jokaisen yliopistoon tulevan opikselijan yhtenä olennaisimpana taitona on kyky asettaa hyviä kysymyksiä.
Hrabowskin kanssa samoilla linjoilla on myös Michael Fullan, University of Toronto, Canada peräänkuuluttaessaan yhteisöllisen vastuun keskeistä merkitystä. Hän näkee opettajien ammatillisuuden pääomana, johon sijoittaminen koituu kasvavan sukupolven hyödyksi matkalla parempaa tulevaisuutta kohti:
A different and better vision for the future of the teaching profession is based on the idea of professional capital that is a long term investment in the quality of teaching and that aligns with how top performing schools and countries treat their teachers. Instead of individual incentives, we need collective responsibility. Instead of concentrating on rewarding stars at the top and removing deadweights at the bottom, we need to be moving the majority of the profession forward to benefit all students.
Konferenssin yhdessä panelikeskustelussa, The Future of Education in a Globally Connected World, keskustelijat näkivät suurimmaksi esteeksi opettajien haluttomuuden ja kykenemättömyyden käyttää uutta teknologiaa ja osata soveltaa sitä pedagogisesti viisaasti opetuksessaan. Ajan löytäminen em. täydennyskoulutukselle on myös hankalaa. Monissa maissa koulutuksen järjestäjät ovat rahoittaneet mittavia laitehankintoja. Esimerkiksi Thaimaassa vuonna 2012 ostettiin 800 000 tablettitietokonetta ekaluokkalaisia varten. Nyt heidän 400 000 opettajaansa yrittävät saada laitteet järkevään opetuskäyttöön. Muina esteinä panelistit näkivät, kuinka parhaiten sijoittaa uudet laitteet kouluissa ja varmistaa niiden opetuksellinen hyötykäyttö.
Panelikeskustelun kuvaus:
Where are we heading in the field of education today? What can we learn from one another in this globally interconnected and technology-driven world? This panel discussion will explore these questions through the perspectives and experiences of international leaders. A major focus of this year’s discussion will be on what we can learn from one another about preparing increasingly diverse student populations for success in both post secondary education and career pathways. What specifically are our shared ”lessons learned”—and what questions do we all agree still remain to be answered in education today?
Panelikeskustelijat: Gene R. Carter, ASCD, Executive Director and CEO Alexandria, VA, Siew Hoong Wong, Deputy Director-General of Education (Curriculum)
Singapore, Benjalug Namfa, Deputy Secretary General, Office of Basic Education Commission, Ministry of Education, Bangkok, Thailand, Pasi Sahlberg, Director General, Center for International Mobility and Cooperation and ASCD Board Member, Helsinki, Finland, Hye-chong Han, Associate Research Fellow, Korea Institute for Curriculum and Evaluation, Seoul, South Korea
Tärkeimpiä kuilujen ylittämisen keinoja, joita Chicagon konferensissa koulujen kokemuksiin pohjautuen esiteltiin ovat hyvin inhimillisiä. Koulujen johtajien tulee huolehtia opettajien riittävästä teknologiakoulutuksesta, jotta kynnykset madaltuvat. Laitteita alkaa kouluissa jo olla. Opettajien puolestaan tulee uskaltaa yksin tai mieluimmin yhdessä tehdä päätös lähteä uudelle tielle: suunnittelemaan ja kokeilemaan teknologian käyttöä opetuksessa. Oppilaat kyllä tulevat innokkaasti mukaan. Tuntemattoman pelosta johtuva epävarmuus kaikkoaa vain tutustumalla, tekemällä ja kokemuksista oppien. Kaikkea teknologian mahdollisuuksia ei tarvitse heti hallita tai ymmärtää. Melissa Edwards, a district instructional technologist in North Carolina, tiivisti asian puheenvuorossaan näin: ”But as a teacher, you have to let go some of control, let learning happen and not necessarily plan all the steps.”
Lähteet:
http://www.informationweek.com/education/instructional-it/educators-share-tech-struggles-from-tabl/240151020?itc=edit_in_body_cross
http://www.ascd.org/
palmati 