Mielenkiintoinen päivä niin OSAO:lla Myllytullissa kuin myöhemmin Harrin työpaikalla Kontinkankaan yksikössä. Jäin miettimään tietenkin oppimisympäristöjen tilaratkaisuja. Miten kyseisten oppilaitosten oppimisympäristöt tukevat pelkkinä fyysisinä ympäristöinä oppimista ammattiin ja tasapainoisen ja ehyen persoonan kasvua? Kolamantena asiana mietin fyysisen tilan esteettisyyden merkitystä.
Myllytullin yksikössä ensimmäinen merkittävä havainto oli heti saapuessani koulun aulatilaan: onpa täällä erityisen siistiä ja helmikuun aamun pimeydestä huolimatta valoisaa, tavarat omilla paikoillaan, opasteet selkeät ja opiskelijat ainakin siinä hetkessä rauhallisesti käyttäytyviä. Tästä välittyi hyvä ja huolehtiva tunnelma ja se kertoi jo paljon: millainen vuorovaikutus ympäristön ja ihmisen välille muodostuu ja mikä merkitys tällä on vallitsevalle ilmapiirille ja oppilaitoksen hengelle.
Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professori J.A. Hollo (1885-1967) korosti pedagogiikan esteettisyyttä yhtenä olennaisena osana monipuolista sivistyskasvatusta. Opiskelijoiden tulee saada opiskella harmonisessa vuorovaikutuksessa, mikä sisältää myös sisustuksen eli nykykielellä oppimisympäristöt. Hollon mukaan on tärkeää luoda oppilaitokseen myönteinen kokonaissävytys, joka inspiroi kasvattajaa ja ennen muuta kasvatettavien opiskelua. Tästä samasta toivottavasti on kyse nykyvirtausten mukaisissa oppimisympäristöjen kehittämisoperaatioissa. Vai korostuvatko niissä tuotantoelämän intressit; koulut tuotantolaitoksina, avainkäsitteinä tehokkuus, erilaiset arvioinnit, mittaukset ja tulokset?
Vertailun ja mielenkiinnon vuoksi otan tähän Niukkasen väitöstutkimuksesta lyhyen luonnehdinnan arkkitehtuurin merkityksestä koulutyölle.
Tilaratkaisujen avoimuus edistää avoimien suhteiden syntymistä ja tarvittaessa mahdollistaa asioihin puuttumisen välittömästi. Tämä tukee johtajuutta. Koulun ilmiasu osaltaan luo koulun imagoa ja vaikuttaa jäsentensä identiteettiin. Koulu psyykkisenä ympäristönä on erityisen tärkeä, johon myös fyysisillä puitteilla voidaan vaikuttaa. Arkkitehtonisesti onnistuneet ratkaisut vahvistavat osaltaan turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja yksilöllisyyden kokemuksia. Koulurakennuksessa, jossa esteettisyys on huomioitu, on harmoniaa, avaruutta, valoisuutta, taideteoksia, erilaisia materiaaleja, monipuolinen muotokieli ja väriskaala. Koulussa tuoksuu hyvältä. Siellä on rauhallista, melutonta ja siistiä. Näkymät ovat vaihtelevia työtiloista toisiin ja ulkotiloihin. Koulua on mahdollista koristaa ja kaunistaa. Esteettiseksi koettu koulu vaikuttaa positiivisesti henkilösuhteisiin, edistää psyykkistä terveyttä ja lisää voimavaroja tehdä työtä (Niukkanen, 2009). Varsin samankaltaisesti Hollon kanssa noin 85 vuotta myöhemmin ajattelee myös Niukkanen esteettisyyden merkityksestä.
Myllytullin yksikön oppimaisema on ns. avoin oppimisympäristö. KOPRO-kurssin aikana, talvella 2012, asiasta innostuneena määritelin avoimen oppimisympäristön seuraavasti:
Avoin oppimisympäristö on suunniteltu, useimmiten projektiluonteisista, tvt-painotteisista oppimistehtävistä koostuva oppimisprosessin mahdollistava tila, jossa oppija voi vaihtelevin työmuodoin edetä määrittelemiensä tavoitteiden suunnassa, tarvitsemansa ohjauksen ja jatkuvan oman/ryhmän reflektoinnin ohjatessa oppimista.
Myllytullin oppimaisema monipuolisine tilankäyttövaihtoehtioneen mahdollistaa innovatiivisen opiskelun. Eri aihepiireihin perustuvat työtilat luovat kukin oman tunnelmansa ja ohjaavat opiskelijoiden mielikuvia. Onko ajan oloon teemoittelu rajoittava tekijä vai onko sillä opiskelun kannalta suurempaa merkitystä, jää oppilaitoksessa tulevina aikoina koettavaksi. Voisi kuitenkin olettaa, että joissakin teemoitetussa työtilassa työskentely on opiskelijalle miellyttävämpää kuin jossakin toisessa. Ratkaisevinta kuitenkin lienee, miten opettajat järjestävät työskentelyn ja millaisia oppimistehtäviä he opiskelijoilleen laativat sekä miten oppimisympäristöä jatkossa kehitetään.
Kontinkankaan yksikön oppimaisema edustaa multisensorista tilaa ja on lähtökohdiltaan tyystin erilainen kuin Myllytullin tilat. Multisensorisen huoneen tarkoituksena on eri aisteja lempeällä tavalla stimuloiden rauhoittaa ja rentouttaa käyttäjäänsä. Tavoitteena on luoda positiivisia mielikuvia, vapauttaa luovaa energiaa ja synnyttää intuitioa ja hiljaista tietoa. Tässä merkityksessä tila edellyttää pysähtymistä ja hiljentymistä ja kykyä kuunnella itseään. Parhaimmillaan tila mahdollistaa intiimin, yksilöllisen kokemuksen, jonka jakaminen opiskelijaryhmän kesken voi merkittävästi auttaa opiskelutehtävän suorittamisessa.
Oli antoisaa saada kokeilla aistihuonetta mentorointityöskentelyssä. Pariksikymmeneksi minuutiksi hiljennyimme aistimaan huoneen virikkeitä. Rentoutumisen tunne ja olotila saavutti meidät kaikki. Kokemuksen jälkeen lyhyesti jaoimme tuntemuksiamme, mutta ennen kaikkea keskustelimme graduistamme. Mielenkiintoista oli havaita, että keskustelu oli aikaisempaa luontevampaa ja vapaampaa, kun vertailukohtana on esim. AC-palaveri ryhmän kanssa. Uskon, että aistihuoneella on voimaannuttavaa ja ryhmäyttävää merkitystä ja se hyvin ajoitettuna soveltuu mainiosti osaksi opintotehtävän suorittamista.
Päivä antoi mukavasti ideoita ja ajattelunaiheitä myös omaan työhon. Opetuksen affektiiviset ainekset ovat varsin tuttuja minulle jo varhaisilta opiskeluajoita. Silloin tutustuin niihin Bloomin taksonomian välittämänä. Tuon aikainen tuntisuunnitelmalomake oli koostettu bloomilaisittain ja sisälsi omana suunniteltavana kohtanaan tunnin affektiivisuuden huomioimisen. Eli käytännössä sen, miten opettaja pyrkii saamaan aikaan ja ylläpitää positiivista ilmapiiriä tunnillaan. Nykyisin tuota kohtaa ei varsinaisesti ole huomioitu, vaan se on kuitattu kohdalla muut tavoitteet. Mutta ennen kaikkea jäin miettimään kummallako on oppimisessa suurempi merkitys fyysisillä vai psyykkisillä ympäristötekijöillä? Itse kyllä lähden ajattelussani psyykkisten tekijöiden ensisijaisuudesta. Silloin kun psyykkiset olosuhteet opiskelulle ovat kunnossa myös oppiminen sujuu. Keskeisiä psyykkisiä tekijöitä ovat koulun ja luokan/ryhmän ilmapiiri, erityisesti siinä koettu turvallisuus. Yksilön turvallisuus puolestaan muodostuu monista lähteistä, erityisesti hyväksytyksitulemisen tunteesta, kokemuksesta että edistyy kehitystehtävän mukaisesti, aidosta kannustuksesta ja sopivista rajoista sekä ennakoitavuudesta. Hyvä fyysinen ympäristö antaa tärkeää lisäarvoa ja on siten merkittävästi tukemassa oppijan suotuisaa kasvua.
Lähteet:
http://www.mit.jyu.fi/ope/kurssit/TIE358/sivusto/johdanto/Bloom.html
Niukkanen, K. (2009). Koulurakennus ja hyvinvointi. Teoriaa ja käytännön kokemuksia peruskouluarkkitehtuurista. Tampereen Yliopisto. Väitöskirja.
palmati 