Oppiminen, luovuus ja oppimisen tilat
Voi sanoa, että näihin päiviin saakka, ja vaikuttaa, että vielä tästä eteenkinpäin, koulun ensisijainen tavoite ei ole ollut oppilaiden luovuuden kehittäminen. Se on jäänyt kognitiivisten tavoitteiden varjoon. Toisaalta opetussuunnitelma määrittää koulun tehtäväksi luoda mahdollisimman suotuisat edellytykset oppimiselle ja oppilaiden/opiskelijoiden terveelle kasvulle. Jos koulu tässä tehtävässä on onnistunut , on se ilmeisen tietämättään edistänyt oppilaissaan luovuutta. ”Opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisten tehtävänä koulussa on luoda edellytyksiä oppilaiden suotuisalle kasvulle ja asettaa tavoitteita ja rajoja lasten toiminnalle heidän ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen. Lapsilähtöinen huolenpito tukee oppilaan terveen itsetunnon ja myönteisen sosiaalisen kehityksen kasvua. Omaksi itseksi kasvaminen tapahtuu ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden moniulotteisessa verkostossa. Näissä verkostoissa yksilö eri rooleissa oppii käsityksensä omasta arvostaan. Parhaimmillaan ne rakentavat tasapainoista, realistista ja itsensä hyväksyvää minäkuvaa, jolloin oppilas saa sisäiseksi voimavarakseen osaavuutta, pystyvyyttä ja vastuullisuutta. Tällaiset identiteetin rakennuspuut mahdollistavat vastuunoton lähimmäisistä ja ympäristöstä sekä luottamuksen tulevaisuuteen.” (Kajaanin normaalikoulun opetussuunnitelma, 2004)
Vahva, itsensä hyväksyvä ja muita arvostava identiteetti on erinomainen lähtökohta työelämänkin luovuuden vaatimuksia ajatellen. Kun yksilö kokee sisäisen olonsa turvalliseksi, hän pystyy vapautuneesti ja pitkäkestoisesti keskittymään tehtäviinsä. Turvallisuuden kokemus antaa myös rohkeutta liittyä luottavaisesti työtovereihin ja suuntautua uuteen.
Lähden siitä, että jokainen oppimiskokemus on kokemus luovuudesta. Opin ja oivallan jotain minulle aikaisemmin tuntematonta ja hallitsematonta. On tapahtunut tietoisuuden uudelleenjärjestymistä, eli sitä, mitä oppiminen on, mutta mitä myös luovuus tarkoittaa. Henkilökohtaisella tasolla luovuus tarkoittaa yhä syvenevää ymmärrystä itsestä persoonana, osaajana ja sosiaalisten yhteisöjen jäsenenä. Tiedon merkitys vähenee ja arvojen merkitys kasvaa, väittää tulevaisuudentutkija Olli Hietanen Turun kauppakorkeakoulusta puheenvuorossaan Humanismin illat-luentosarjassa (http://www.kantti.net/humanisminillat/olli-hietanen-tulevaisuus-ja-arki). Ehkä tulevaisuuden peruskouluun ei mennäkään ensisijaisesti opiskelemaan tietoja, vaan arvoja, ihmisyyttä, vuorovaikutus- ja työskentelytaitoja ja luovuutta.
Työyhteisöissä luovuuden ja innovatiivisuuden mahdollisuudet perustuvat fyysisen työympäristön ominaisuuksiin, vapauteen, vuorovaikutukseen, työssä viihtymiseen ja mielekkäisiin, riittävän haastaviin työtehtäviin. L.Prusakin mukaan määräily, kontrolli ja pelko eliminoivat tiedonkäsittelyn ja innovaatiot. Työympäristön tulee olla sellainen, missä ihmisten on mahdollisimman hyvä tehdä töitä. Työntekijöiden tulisi viihtyä työpaikallaan eikä haittaa, jos töissä on kivaa. Tilasuunnittelija Esa Santamäen (Aalto Desing Factory) mukaan tilojen tarkoitus on haastaa ihmisiä kohtaamaan toisiaan eli mahdollistamaan vuorovaikutus. Tällöin jaettu asiantuntijuus mahdollistuu ja luottamuksen kokemukset vahvistuvat. Suvi Nenonen Aalto Yliopistosta toteaa saman: Jos et luota, et voi jakaa. Jos et jaa, et voi tehdä yhteistyötä. Jos et tee yhteistyötä, et voi olla innovatiivinen etkä tuottava. www.turkuamk.fi/public/download.aspx?ID=127846&GUID… Tilojen muunneltavuus, tarkoituksenmukainen monipuolisuus, esteettisyys ja joustava käyttö ovat olennaisesti huomioitavia seikkoja uusia työtiloja suunniteltaessa.
Olli Hietanen sanoo tulevaisuudesta: ”Tulevaisuus ei riipu siitä, missä me olimme eilen, mitä tapahtuu tänään. Tulevaisuus riippuu luovuudesta, tahdosta, mielikuvituksesta, ja motivaatiosta. Tulevaisuutemme on juuri niin suuri kuin mihin mielikuvituksemme riittää. Pitää pohtia, mikä on parasta, mitä meille voi tapahtua.” Nämä ajatukset ottaisin lähtökohdiksi, kun alamme Paletti-ryhmänä suunnitella Business Kitchen tehtäväämme. Heittäytykäämme mielissämme työntekijöiksi suunniteltavaan ympäristöön ja kysykäämme, mikä on parasta mitä meille voi tapahtua. Jos sen pystymme kertomaan, sen jälkeen alamme miettiä, miten unelma toteutetaan: kuka tekee, mitä tekee, milloin tekee.
Tässä hyvä linkki videoon, jossa arkkitehti Randall Fielding kertoo oppimisen ja luovuuden edellytyksistä ja tulevaisuuden kouluarkkitehtuurista.
palmati 