Uutta lunta oli satanut ja vanha polku oli saanut siitä osanasa. Rämpimiseksi menee, ajattelin heti kohta, kun olin päättänyt poiketa tälle reitille. Ja olihan siinä tarpomista. Kolmekymmentä senttiä uutta lunta potkittavana, joka hetkessä täytti kengänvarret ja alkoi sulaa sukkiin. No, onpahan syytä pitää vauhtia tai olla ainakin pahemmin pysähtelemättä, että pääsen paremmalle tielle. Vaikka taival oli hankala, oli huojentava huomata, että vanhan polun pohja piti. Se ei upottanut vaan pohjusti kulkua uuden lumen haastaessa kulkijaa. Siihen saattoi luottaa.
palmati 