Miksi kyselytutkimus?
Kyselytutkimus on tehokas tapa kerätä laajakin tutkimusaineisto. Hyvän kyselylomakkeen laatimiseen kannattaa käyttää aikaa. Huolellisesti suunniteltu kysely on nopea suorittaa ja helposti analysoitavissa ja analyysin tulokset raportoitavissa taulukkoihin ainakin kvantitatiivisia menetelmiä käytettäessä. Tulosten tulkinta voi kyllä olla vaikeaa. Kyselytutkimuksessa on mahdollista esittää runsaasti kysymyksiä, varsinkin jos vastausvaihtoehdot ovat valmiina. Ongelmaksi voi tulla kysymysten väärinymmärrys. Tätä tutkijan ei ole mahdollista kontrolloida tiedonkeruuvaiheen aikana. Kysymysten onnistuneisuutta ja väärinkäsittämistä voidaan vähentää pilottitutkimuksella ja laatimalla kysymykset niin, että väärinkäsittäminen ja -vastaaminen teknisesti estyy. Toinen asia, jota ei voida kontrolloida, on kuinka vakavasti, huolellisesti ja rehellisesti vastaajat suhtautuvat kyselyyn. Myös vastaamattomuus voi muodostua ongelmaksi. Tämä voi johtua kyselyn liiallisesta pituudesta, tutkimusaiheen vieraudesta tai kiinnostamattomuudesta. Toisaalta, jos kohdejoukko tuntee hyvin asiayhteyden vaikuttaa se myönteisesti vastausprosenttiin. Kyselytutkimuksen hyvänä puolena on, ettei tutkija olemuksellaan voi suoraan vaikuttaa vastauksiin.
Tutkimuskysymys
Tutkimuskysymyksen muotoileminen on graduntekijälle tärkein vaihe heti aiheen päättämisen jälkeen. Varsinainen tutkimuksen tekeminen alkaa erilaisten tutkimuskysymysten miettimisellä. Se on tutkimuksen tekemisessä olennaisin osa. On tyypillistä, että tutkimuskysymyksiä on aluksi monia ja monen laatuisia, mutta tutkimusaiheen kanssa työskentely ja teoriaan tutustuminen karsivat määrää, ja lopuksi jäljelle jää tutkimuksen kannalta olennaisimmat kysymykset. Tutkielmassa on erittäin olennaista tuoda tutkimuskysymykset selkeästi julki ja vastata asettamiinsa kysymyksiin. Laadukkaiden tutkimuskysymysten muotoileminen vaatii paljon tietoa ja harjoitusta. Huomattavasti auttaa, jos tutkijalla on kokemusta tutkittavasta aiheesta. Työn ohjaajien ja opiskelutovereiden, monesti myös kollegoiden kanssa keskusteleminen tutkimuskysymyksen tarkentamiseksi on suureksi hyödyksi. Kerättyyn aineistoon perustuva tutkimuskysymyksen muokkaaminen ja tarkentaminen tutkimuksen kuluessa on projektin onnistumisen kannalta tärkeää.
Tiedonkeruu ja kyselyn muodot
Tutkimuksen aineiston keruu voi tapahtua usealla eri tavalla. Tavan valitaan vaikuttaa tutkimuksen lähtökohdat ja tarkoitus sekä kohderyhmä. Kyselytutkimuksen keinoin pyritään saamaan tietoa ihmisten toiminnasta, käyttäytymisestä, arvoista ja asenteista sekä tosiasioista, käsityksistä, uskomuksista ja mielipiteistä. Kyselytutkimuksin voidaan kartoittaa myös toiminnan ja mielipiteiden arviointeja ja perusteluja. Tosiasioita kartoitettaessa tulee kysymykset esittää suoraan selkeinä ja yksinkertaisina kysymyksinä joko avoimina kysymyksinä, jolloin vastauslomakkeessa on tyhjä tila vastausta varten tai monivalintatyyppisesti.
1. Posti- tai verkkokysely
Tutkittaville lähetetään kyselylomake, jonka he täyttävät ja palauttavat tutkijalle. Kyselyyn liitetään vastausohjeet ohjaamaan lomakkeen itsenäistä täyttämistä. Postikyselyn etuna on, että se ei ole maantieteellisesti eikä kiinteästi aikaankaan sidottu. Vastaaja voi siis valita itselleen sopivan ajankohdan kyselyn täyttämiselle. Ongelmana on usein vähäinen vastaamisprosentti ja ettei voida olla aivan varmoja, kuka kyselyyn on todellisuudessa vastannut.
2. Kontrolloitu kysely
a) Informoitu kysely
Tutkija ja vastaajat ovat samassa tilassa ja kaikki koehenkilöt vastaavat samanaikaisesti. Tutkija jakaa vastauslomakkeet henkilökohtaisesti ja kertoo samalla tutkimuksen tarkoituksen.
b) henkilökohtaisesti tarkistettu kysely
Tutkija lähettää lomakkeet postitse ja noutaa ne ilmoitetun ajan kuluttua henkilökohtaisesti. Tätä tapaa käytetään verrattain harvoin sen vaivalloisuudesta ja alueellisesta rajoittuneisuudesta johtuen.
3. Avoimet kysymykset
Avoimet kysymykset ovat useasti osa tutkimuksen kysymysvalikoimaa. Avoimia kysymyksiä laadittaessa on kysyttävä aina yhtä asiaa kerrallaan ja annettava riittävästi vastaustilaa. Avointen kysymysten hyvinä puolina on, että niiden avulla saadaan vastaajan mielipiteet esille paremmin sekä mahdollisuus saada hyviä ideoita kehitystoimintaan. Huonoina puolina voidaan pitää sitä, että useasti näihin kysymyksiin jätetään vastaamatta tai vastaukset ovat epätarkkoja ja joskus vastaukset ovat asian vierestä.
4. Monivalintakysymykset
Monivalintatyyppisiä, strukturoituja mittareita on vuosikymmenten saatossa kehitetty useita, ja monet niistä ovat edelleen laajasti käytössä. Perusrakenteeltaan ne muistuttavat paljolti toisiaan. Yleensä niissä on valmiit numeroidut vaihtoehdot joista vastaaja valitsee yhden tai useamman vaihtoehdon. Monissa kyselytutkimuksissa käytetään strukturoidun ja avointen kysymysten yhdistelmää. Tällöin valmiiden vastausvaihtoehtojen jälkeen vastaajalle esitetään avoin kysymys, jotta saataisiin esiin vaihtoehtoja ja näkemyksiä, joita tutkija ei ole tullut ajatelleeksi. Asteikkoihin eli skaaloihin perustuvat mittarit ovat ehkä eniten käytettyjä mittareita käyttäytymistieteissä. Niissä esitetään väittämiä, joista vastaaja valitsee sen, miten voimakkaasti hän on samaa tai eri mieltä kuin esitetty väittämä. Yksi tunnetuimmista on 5- tai 7-portainen Likertin asteikko. Sitä käytetään etupäässä asenteiden ja mielipiteiden mittaamiseen. Muita tunnettuja skaalamittareita ovat semanttinen differentiaali eli adjektiiviparien mukaan tapahtuva luokittelu ja Flechen asteikko. Erikoisuutena tässä asteikossa on, että se soveltuu käytettäväksi lukutaidottomien keskuudessa. Asteikko perustuu visuaalisuuteen ja useimmiten vastausvaihtoehtoina on käytetty erikokoisia neliöitä, joiden koko ilmaisee mielipidettä. Flechen asteikon kuvaajina voidaan käyttää myös kasvokuvia (hymyilevä tai surullinen). (Aaltola & Valli 2007, 119.)
Aineiston analyysi ja tulkinta
Saatu aineisto tarkistetaan ja selvitetään löytyykö selviä virheellisyyksiä tai puuttuuko tietoja. Virheelliset ja puutteelliset lomakkeet poistetaan analysoitavasta aineistosta. Aineiston analysointi tehdään aineistosta riippuen joko tilastollisin menetelmin luokittelemalla vastaukset ensin ryhmiin tai laadullisin menetelmin teemoittamalla. Tutkimukseen hyväksytty aineisto pitää järjestää. Tämä tehdään tutkimusstrategiaan perustuen. Kvalitatiivisesta aineistosta muodostetaan muuttujia ja aineisto koodataan laaditun muuttujaluokituksen mukaisesti. Analyysimenetelminä käytetään yleensä teemoittelua, tyypittelyä, sisällönerittelyä, diskurssianalyysia, joka kohdentuu puhekäytänteisiin ja puhetapoihin, tai keskusteluanalyysiä, jolloin lähtökohtana on arkipuhe. Tällöin aineisto on kerätty haastatteluilla, jotka on tallennettu nauhalle. Aineiston luokittelemiseksi se on litteroitava eli kirjoitettava sellaisenaan puhtaaksi tai valikoiden esim. teemojen mukaan. Ymmärtämiseen pyrkivässä tutkimustavassa käytetään tavallisesti laadullista analyysia ja niistä johdettuja päätelmiä. Jos tutkimus pyrkii selittämään tutkittavia asioita, käytetään tällöin usein tilastollisia analyysimenetelmiä ja pyritään päätelmien tekoon. Tuloksia ei saa esittää lukijalle pelkkinä jakaumina tai korrelaatioina vaan niitä on selitettävä ja tulkittava. Tutkija pohtii analyysin tuloksia ja tekee niistä omia perusteltuja johtopäätöksiä.
Mittauksen laatu
Validiteetti ja reliabiliteetti
Tutkimukseen tuo epävarmuutta sekä tiedonkeruu että mittaaminen. Molempiin on syytä kiinnittää huomiota. Kvantitatiivisissa tutkimusmenetelmissä tilastotiede on perinteisesti keskittynyt tiedonkeruuseen, etenkin otantaan. Mittaaminen kuuluu kuvaan otannasta riippumattakin. Mittauksen osalta on arvioitava kahta asiaa, tässä järjestyksessä:
1. validiteetti: eli mitataanko oikeaa asiaa?
2. reliabiliteetti: onko mittaus riittävän tarkkaa?
Validius on ehdottomasti ensisijainen mittauksen laatukriteeri ja kytkeytyy vahvasti ilmiön sisältöä koskevaan teoriaan. Validius on arvioitavissa mittauskehikon puitteissa. Validiteettitarkastelussa voidaan erottaa ulkoinen validiteetti (face validity), sisältövaliditeetti (content validity) ja rakennevaliditeetti (construct validity).
Ulkoisella validiteetilla tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin mittausmenetelmä näyttää mittaavan sitä, mitä sillä ajatellaan mitattavan. Vaikka tällä ei ensisilmäyksellä näyttäisikään olevan suurta merkitystä tulosten kannalta, erityisesti eräissä koehenkilöin tehtävissä kokeissa (esim. suorituskykytesteissä, joissa maksimisuorituksen on todettu määräytyvän hetkittäisen psyykkisen tilan perusteella) sillä voi olla uskottavuuden ja motivoinnin kannalta epäsuorasti merkitystä.
Sisältövaliditeetti tarkastelee puolestaan sitä, kuinka laajasti mittausmenetelmä kattaa mitattavan ilmiön. Jos siis menetelmä valottaa vain osittain mitattavaa ilmiötä (mitataan vaikkapa henkilön suorituskykyä vain näppäryyttä edellyttävällä testillä tai eläinten hyvinvointia terveellisyysmuuttujalla), sisältövaliditeetti ei ole todennäköisesti kovin hyvä.
Rakennevaliditeetti kertoo sen, missä määrin mittausmenetelmän muuttuja on rakenteeltaan tarkasteltavana olevan ilmiön rakenteen mukainen. Mittaamalla pyöreän pöydän ritareiden taistelutaitoa ampumalla nuolia paikallaan olevaan tauluun tietyltä etäisyydeltä ei saada luotettavaa kuvaa ritareiden käytännön taistelutaidosta — menetelmän rakennevaliditeetti on heikko.
Reliabiliteetti
Reliabiliteetilla tarkoitetaan mitattavan suureen ja mittausmenetelmän antaman lukuarvon pysyvyyttä ajan tai edustavien näytteiden yli tarkasteltuna. Toisin sanoen menetelmän reliabiliteetti on sitä parempi, mitä paremmin se toistaa mittaustulokset suoritettaessa mittaus uudelleen jonkin ajan kuluttua tai otettaessa tarkasteltavasta kohteesta useita rinnakkaisia edustavia otoksia. Reliabiliteetti merkitsee luotettavuutta ja riippumattomuutta sattumanvaraisuudesta. Reliabiliteetin arviointiin vaikuttavat sekä mitta-asteikosta että mittausmallista tehtävät oletukset. Reliabiliteetti on kiinnostava vain, mikäli validiteetti on riittävän hyvä.
Yhteenveto
Laadullisella tutkimuksella on paljon annettavaa käyttäytymistieteille. Useita eri tutkimusmenetelmiä, sekä laadullisia että määrällisiä, yhdistämällä päästään kattavampaan kokonaiskuvaan tutkittavasta aiheesta. Graduntekijän kannattaa tutustua kaikkiin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin tutkimusta suunnitellessaan. Tutkimuksen tekemistä ei voi oppia pelkästään siitä lukemalla, vaan sen voi oppia vain tekemällä.
Lähteet:
Aaltola, J. & Valli, R. (2007). Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Juva: Bookwell Oy. 2. korjattu ja täydennetty painos.
Campbell, K. (1999). Collecting Information: Qualitative Research Methods for Solving
Workplace Problems. Technical Communication, vol. 46 (4), 532–545.
Vehkalahti, K. (2007). Mittaamisesta ja faktorianalyysista. Helsinki: Tilastokeskus.
http://www.helsinki.fi/people/Kimmo.Vehkalahti
palmati 