Pedagogy 2.0 periaatteista lähtevää pohdintaa
Tehokas oppiminen edellyttää keskustelua. Keskustelu on aina sosiaalista vuorovaikutusta oppijoiden kesken, johon formaalissa opetuksessa kuuluu useimmiten opettaja. Pedagogy 2.0- mallissa oppimiskeskustelut käydään sosiaalisessa mediassa pienissä ryhmissä, jolloin oppiminen saa yhteistoiminnallisen luonteen, jota puolestaan pidetään yhtenä tehokkaan oppimisen muotona.
Oppijakeskeisyys on yksi tehokkaan oppimisen muodoista. Jokin sosiaalisen median alusta tarjoaa oppijoille paikan kokoontua pohtimaan esim. ongelmalähtöistä tehtävää. Oppijat tuovat vertaisryhmään tietojaan, ideoitaan ja arvioitaan ja näin tukevat ja edistävät omaa ja toisten opimista ja tehtävän ratkaisua. Onnistuakseen tämä vaatii vahvaa sitoutumista ja aktiivista osanottoa työskentelyyn ja paljon aikaa.
Artikkeleista keskustellessamme tuli mieleen, kuinka koko oppimiskäsitys ja osin jopa ihmiskäsitys on muuttunut sosiaalisen median tultua välineenä voimakkaasti oppimistapahtumaan. Vuorovaikutuksen katkeamaton mahdollisuus on muuttanut myös ihmisten maailmankuvaa. Tiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti, pallo kutistuu. Ihmiset tuntuvat olevan lähempänä, omat henkilökohtaiset rajat harsuuntuvat ja pirstoutuvat. Vuorovaikutuksen toisessa päässä kasvaa innovatiivisuus, edistyksen mahdollistava avoimuus, uudet ratkaisut helpottaa elämää ja toisessa päässä samanaikaisesti lisääntyy hektinen viihde, raja-aidat vihapuheineen ja rikollisuus. Tällaisia trendejä ja antitrendejä voi jokainen huomata helposti. Tarvitaan ihmisiä jotka kykenevät kehittelemään synteesejä kasvatuksen kentälle. Toivottavasti heitä on D-sukupolvessa. Toivottavasti sosiaalista mediaa käytetään myös innovoimaan ratkaisuja ja kehityskulkuja, joilla voidaan ohjata ja tukea kasvua ihmiseksi. Nythän artikkeleita lukiessa saa käsityksen, että koulutuksen tehtävä on ensisijaisesti tuottaa tehokkaita aivoja turvaamaan kansainvälisten yritysten kilpailukyky ja Suomen etu. Näyttää siltä, että formaalin kasvatuksen mahdollisuudet ovat jo ajallisestkin käymässä köykäisiksi. Tilanne mm. Suomessa on se, että kouluikäiset lapset ovat valveillaoloajastaan noin 30% koulussa tms. ja loppuaika jakautuu vapaa-ajan ja nukkumisen kesken. Millainen on se trendi tai affordanssi, joka mahdollistaisi suotuisan kasvun huomisen sosiaalisessa mediassa, koska siellä D-sukupolvi on?
palmati 