Design-tutkimuksen perusteluissa törmään jälleen teorian ja käytännön ristiriitaan. Design-perustaisen tutkimuksen kehittelijät ovat todenneet, ettei kasvatustieteellinen tutkimus yleensä riittävästi tue eikä innovoi käytännön kasvatus- ja opetustyötä eikä syvennä oppimisen ymmärtämistä eikä siten kehitä teorianmuodostumista. DB-tutkimus pyrkii ymmärtämään kuinka, milloin ja miksi oppiminen mahdollistuu tai estyy. Se myös pyrkii edistämään oppimista edistävien ympäristöjen suunnittelua. Hyvässä DB-tutkimuksessa on seuraavat viisi piirrettä:
1. oppimisympäristön suunnittelun keskeiset tavoitteet ja edistyneet oppimisteoriat kulkevat käsi kädessä
2. kehitys ja tutkimus tapahtuu toisiaan seuraavissa design-sykleissä* ja kukin sykli sisältää edellisen syklin reflektointia, analysointia ja siitä
johdetun seuraavan syklin suunnittelun
3. tutkimuksessa syntyvää uutta teoriatietoa tulee jakaa opettajille ja koulusuunnittelijoille yhteisen keskustelun pohjaksi
4. tutkimuksen tulee selittää, miten tuloksia voidaan toteuttaa käytännössä
5. em. tulosten kehittäminen perustuu menetelmiin, jotka voidaan dokumentoida ja liittää hyväksyttäviin, kiinnostusta ilmentäviin prosesseihin.
* Design-sykli by Marjaana Kangas: 1. pedagogisen mallin suunnittelu 2. pedagogisen mallin testaaminen 3. mallin edelleen kehittely ja testaaminen
Enkenbergin mukaan design-tutkimus on luonteeltaan pragmaattista (mikä toimii), teoreettisesti ankkuroitua (teoriasidonnaista), interaktiivista (tutkija – opettaja; koulu – tutkijayhteisö), iteratiivista ja joustavaa (”ei yksi pääsky kesää tee”) sekä integratiivista ja kontekstuaalista (ekologista- tulokset siirrettävissä design periaatteiden muodossa)
Miksi design-tutkimusta?
Design-tutkimuksen tärkein anti kasvatustieteille on, että menetelmä mahdollistaa tutkimustiedon suoran hyödyntämisen käytäntöön tuottaen niihin parempaa ymmärtämistä. Samalla DB-tutkimus kehittää opetuksen ja oppimisen teoriatietämystä ja johtaa iteratiivisuuskäytänteiden ansiosta parempaan designiin, tutkimusasetelmien suunnitteluun ja toteutukseen. Design-tutkimuksen vahvuus on tutkia laajemmin oppimista monimutkaisissa systeemeissä ja jatkokehitää yleisiä tai ennustavia oppimisteorioita. DB-tutkimuksen yhteydessä voidaan kehittää menestyksekkäitä, uusia oppimismalleja. Tavoitteena onkin tällaisten mallien kehittely.
Design-tutkimus parhaimmillaan
1) tutkii mahdollisuuksia hahmottaa uutta näkökulmaa oppimiseen ja kehittää oppimista tukevia luovia oppimisympäristöjä
2) kehittää oppimisteorioita aidossa ympäristössä
3) edistää ja lujittaa design-tietoa
4) lisää kykyä tehdä uusia kasvatus-innovaatioita
Design-tutkimisen haasteita
Yhtenä DB-tutkimuksen haasteena on tutkijan kaksoisrooli: yhtäältä hän on hyvin syvästi mukana tutkimusprosessin eri vaiheissa, toisaalta hän on työnsä ensimmäinen kriitikko. Asetelma voi aiheuttaa vaikeuksia ylläpitää objektiivista tutkimusotetta ja heikentää tutkimustulosten tulkintaa ja niiden syntymekanismien ymmärtämistä. Vaikeuksia voi aiheutua myös tiedon runsaus ja moimutkaisuus, varsinkin kun usein tutkimusta tehdään ryhmätyönä useiden viikkojen ajan. Kertyneen datan tulkinta voi olla vaikeaa ja johtaa ryhmässä toisistaan poikkeaviin tulkintalinjoihin, koska tiedosta voidaan tehdä useita johtopäätöksiä. Tällöin on tärkeää pitäytyä teoriataustassa ja tutkimuskysymyksissä sekä valita huolellisesti analyysimemtelmät, jotta tutkimuksen tieteellinen luotettavuus ja validius voidaan saavuttaa. Tutkijoiden on tärkeää pitää myös mielessä, että vaikka yleistettävää ja soveltavaa tietoa syntyisikin, edes käyttökelpoinen tieto ei tee monimutkaisista kasvatusongelmista yksinkertaisia ratkaista.
Kytkentä: oma gradu vs. DBR
Vaikka oman tutkimusaineistoni olen kerännyt autenttisissa oppimistilanteissa, en hahmota tutkimustani DBR-lähtöiseksi. Ymmärrän design-tutkimuksen ennen kaikkea (oppimisen ja oppimisympäristöjen) syklisenä tutkimisena, jossa edellistä tutkimusvaihetta analysoimalla laaditaan (designataan) uusi, tarkempi tutkimuskierros ja tällaisia kierroksia voi olla useita. Mielestäni se on varsin lähellä tutkivan oppimisen periaatteita.Tutkimukseeni vidoidut 10 oppituntia eivät muodosta oppimisen edistymistä tutkivaa ja selittävää sykliä, vaan pyrin videoista seulomaan näkyviin oppilaan subjektiivisia tunnetiloja suhteessa opettajaan ja käsilläolevaan harjoitukseen tai tehtävään. Pyrin videomateriaalia iteroimalla luokittelemaan millaiset tunteet oppilaalla ovat vallitsevia, miksi ne syntyvät, miten ne vaikuttavat oppimiseen ja mikä on opettajan osuus tässä vuorovaikutuksessa. Miellänkin tutkimukseni tapaustutkimukseksi. Tutkittava tapaus ymmärretään jollain tavoin rajautuneeksi omaksi kokonaisuudekseen. Tavoitteena on tuottaa valitusta tapauksesta yksityiskohtaista ja intensiivistä tietoa. Analyysi ei siis pyri yleistettävyyteen sellaisin keinoin kuin esimerkiksi survey-tutkimus, mutta pyrkiessään ymmärtämään ja tulkitsemaan syvällisesti yksittäisiä tapauksia niiden erityisessä kontekstissa, se hakee tietoa ilmiöön liittyvän toiminnan dynamiikasta, mekanismeista, prosesseista ja sisäisistä ’lainalaisuuksista’ sellaisella tavalla, että tutkimuksen tuloksilla voidaan osoittaa olevan laajempaa sosiokulttuurista merkitystä ja siten jonkinlaista yleistettävyyttä tai siirrettävyyttä.
Tutkimusstrategiana tapaustutkimus on väljästi määrittyvä, ja sitä voidaan toteuttaa monen eri analyysimenetelmän avulla. Tutkimuksessa voidaan yleisesti puhua tapauksista (case), joilla viitataan yksittäisiin tutkimuskohteisiin, jotka yhdessä muodostavat tutkimuksen keskiössä olevien tutkimuskohteiden suppeaan joukkoon.
Lähteet:
Design-Based Research: An Emerging Paradigm for Educational Inquiry, Educational Researcher, Vol 32, No. 1, pp. 5-8.
Tutkimus-kokeilu-ja-kehittamistoiminta/tutkoke-symposiumit-1/tukoke-symposium-joensuussa-30-31-03.2009/tukoke_Enkenberg_Joensuu2009.pdf
http://prezi.com/68rj4izp8qcy/leikilliset-oppimisymparistot/
palmati 